Artikkelit

Väestömme ikääntyy ja eliniän odote nousee. Yhteiskunnan ikääntymisessä ei ole kuitenkaan kyse vain iäkkäiden määrän kasvusta vaan kokonaisvaltaisesti väestörakenteen muutoksista. Eläkeikäisten määrän voimakkaan kasvun ohella työikäinen väestö vanhenee. Myös syntyvyys ja kuolevuus on ollut jo pidempään laskussa.

Yhteiskuntamme tavoitteena on, että ikäihmiset pärjäisivät kotona pidempään. Ikäihmisen kotona pärjäämisen avainsana on turvallisuus, jonka toteutumista tukevat kotihoito sekä muut tukipalvelut kuten esimerkiksi turvapuhelin ja ateriapalvelu. Aikaisemmin tutuksi tullutta pitkäaikaista laitoshoitoa on vähennetty runsaasti ja pääasiallinen ympärivuorokautinen hoito järjestetään nykyisin tehostettuna palveluasumisena. Onnistuneiden hoitopolkujen takana on ajatus ’’oikea palvelu oikeaan aikaan’’.  Työtä sydämellään tekeviä vanhustyön ammattilaisia tarvitaan ikääntyvässä yhteiskunnassamme yhä enemmän.

Mikä meidät vanhustyön ammattilaiset johdattaa alalle?

Lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi sillä ajatuksella, että suuntautuisin opinnoissani lasten ja nuorten osaamisalaan. Lähihoitajaopintoihin pakollisena kuuluvan vanhustyön hoidon ja huolenpidon harjoittelujakson myötä ajatukseni omasta tulevaisuuden työnkuvasta koki kuitenkin täyskäännöksen. Tehostetun ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä sain ensimmäisen kosketuksen vanhustyöstä. Empaattinen ja ihmisläheinen luonteeni tuntui vanhustyössä suurelta vahvuudelta. Yhtäkkiä en osannut edes kuvitella työskenteleväni muualla kuin vanhustyön parissa.

Lähihoitajaksi valmistuttuani halusin kehittää vanhustyön ammattiosaamistani kokonaisvaltaisemmin ja hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan geronomiksi. Opintojen alkaessa oli mielenkiintoista huomata, kuinka eri lähtökohdista kiinnostus vanhustyöhön oli saanut alkunsa. Iso osa luokkalaisistani oli alanvaihtajia, jotka olivat seuranneet sairautta ja sen etenemistä lähiomaisen näkökulmasta. He olivat nähneet sairauden hoitoa läheltä ja kokeneet läheisensä pitkittynyttä saattohoitoa sekä irti päästämisen pelkoa. Monia luokkakavereitani ja kollegoitani on vanhustyössä kiinnostanut myös alalla vallitsevat ongelmat, niiden ratkaiseminen ja vanhustyön kokonaisvaltainen kehittäminen.

Työn merkityksellisyydestä ja kiitoksesta

Asiakaskuntamme kotihoidossa on hyvin monimuotoinen. Kohtaamme päivittäin työssämme muistisairaita, monisairaita, yksin asuvia, omaishoitajia, omaishoidettavia ja yksinäisyyttä kokevia ikäihmisiä. Hoitajamme kotikäynti saattaa olla ikäihmisen päivän tai jopa viikon ainoa sosiaalinen kontakti ja hetki. Moni asiakkaamme pystyy asumaan kotona turvallisesti ja pitämään omista tutuista rutiineistaan kiinni meidän kotikäyntiemme tuomien apujen turvin. Työmme merkityksellisyyden kokeminen on työyhteisömme jokaiselle jäsenelle tärkeä asia. Se saa meidät vanhustyön ammattilaisina tekemään työtämme täydellä sydämellä ja panoksella.

Koen itse koko työni pohjan rakentuvan ikäihmisen auttamisesta ja turvallisen ikääntymisen tukemisesta. Minulle työn palkitsevin asia on työstä saamani kiitos. Jokainen työyhteisömme jäsen saa kotikäynneillä päivittäin sanallista kiitosta asiakkailta sekä heidän läheisiltään. Asiakkailta tulleiden kauniiden sanojen ja kiitosten lisäksi koen vähintään yhtä tärkeänä ja merkityksellisenä asiana työyhteisöltä sekä esimieheltä saadun kiitoksen ja palautteen.

Muistan edelleen kuinka aikaisemmassa työpaikassani tehostetun asumispalvelun yksikössä en saanut juuri koskaan työstäni kiitosta suoraan ikäihmiseltä. Pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavat ikäihmiset olivat toimintakyvyltään heikommassa kunnossa eivätkä välttämättä enää ymmärtäneet tai pystyneet kiittämään hoitajaa. Tiesin silti aina työpäivän jälkeen tehneeni uskomattoman merkityksellistä, ainutlaatuista ja korvaamatonta työtä.

Ihanaa syksyä kaikille!

-Pipsa

Osa meidän työtä on luopuminen. Se on aina hyvin haikeaa, koska asiakkaat tulevat meille läheisiksi ja tärkeiksi. Myös meistä tulee heille tärkeitä. Yhdessä jaetaan elämän iloja ja suruja. ❤ Jäljelle jää ikävä, kaipaus ja yhteiset muistot. Ja omaisten kauniit sanat ”kiitos kaikesta, olet meille tärkeä”.

Osa asiakkaistamme on kulkenut minun rinnallani ihan alusta lähtien. Siitä asti, kun minulla oli vasta ajatus siitä, mitä tästä kaikesta voisi syntyä. Kun vähän haparoivin askelin lähdin liikkeelle ja otin ensiaskeliani yrittäjänä. Innoissani, kauhuissani, jännittyneenä, opetellen. Osa heistä on elänyt mukanani hyvinkin vahvasti ja olen siitä kiitollinen. Osa on lähettänyt lahjoja lapsilleni jouluna ja pääsiäismunia pääsiäisenä. Myös minä – ja nykyään me kaikki hoitajat- tunnemme asiakkaidemme omaiset hyvin.

Joskus asiakkaalla ei ole omaisia. Eräänä kevättalven iltana sain puhelinsoiton sairaalan päivystyksestä. Eräs asiakkaamme oli joutunut sinne ja pyytänyt sairaanhoitajaa soittamaan meille, koska asiakas oli nimennyt meidät lähiomaisikseen. ❤ Sanoin hoitajalle, että kyllä, me olemme todellakin hänen lähiomaisensa, kiitos, että soitit. Seuraavana päivänä hain hänet kotiin.

Joskus luopuminen tarkoittaa asiakkaan menehtymistä pitkäaikaiseen sairauteen. Silloin se voi olla myös helpotus, kun jäämme ajatukseen siitä, että asiakas siirtyy pois kivuista. Silloin se on usein myös asiakkaan itsensä ja hänen läheistensä toive. Omalta osaltamme pyrimme tekemään kaikkemme, että loppuaika omassa kodissa olisi mahdollisimman onnellista ja helppoa. Olemme olleet mukana pohtimassa viimeisten hetkien hoitoa, neuvomassa, mistä kysyä muistotilaisuuteen paikkaa ja auttamassa valitsemaan hautajaisiin vaatteita ja virsiä.

Kun pitkäaikainen asiakas nukkuu pois, omakin olo on hetken aikaa ontto.

Joskus luopuminen tarkoittaa muuttoa hoivakotiin, kun yksin kotona ei enää pärjää tai kun puoliso menehtyy. Onneksi saamme usein olla apuna myös muuttopuuhissa ja välillä jatkaa kotikäyntejämme hoivakodissa yhteisen mukavan puuhastelun merkeissä. Yhdessä voidaan sisustaa hoivakodin uutta huonetta, tehdä muistijumppaa tai viedä asiakas vaikka läheiseen kahvilaan virkistymään. Toisinaan hoivakodeissa ei ole kovin paljon ylimääräistä aikaa asiakkaan jumppauttamiselle, joten joskus meidän roolimme on käydä kävelyttämässä asiakasta ja arvioida yhdessä muiden ammattilaisten kanssa asiakkaan toimintakykyä tulevaisuutta ajatellen.

Parhaimmillaan vierailut hoivakodissa tuovat asiakkaalle paljon iloa ja hoitajille helpotusta heidän tekemäänsä työhön. Ja meille onnellisuutta siitä, että tuttu ihminen pysyy elämässämme edelleen. Meidän yhteys jatkuu, se vain muuttaa eri osoitteeseen. ❤

Kaunista huhtikuuta!

Taija

15 vuotta sitten läheiseni menehtyi rintasyöpään. Istuin sairaalasängyn laidalla, pidin kädestä kiinni, odottelin. Ystävällinen sairaanhoitaja toi meille huoneessa olijoille välillä leipää ja teetä. Jälkikäteen olen ollut syvästi kiitollinen siitä, että olin paikalla, vaikka suru syvältä viilsikin.

Tuo hetki muutti ajatusmaailmaani merkittävästi. Se teki elämän rajallisuuden konkreettiseksi ja omien unelmien toteuttamisen tärkeäksi. Päätin, etten tuhlaa enää aikaani opiskellessa alaa, joka ei olekaan minua varten, vaan tartun hetkeen ja muutan suuntaani. Kuukausi myöhemmin irtisanouduin silloisesta koulustani ja aloitin työt hoitoapulaisena Savonlinnan terveyskeskuksen päiväsairaalassa. Työhaastattelussa oli kysytty, onko minulla mitään kokemusta hoitotyöstä. Olin vastannut, että minulla on ollut seitsemän isovanhempaa ja olen seitsemästä serkuksesta vanhin. Mitä en osaa, sen opettelen. Ja näin tein. Muistelen lämmöllä tuota aikaa iloisten savolaisten vanhusten parissa. Seuraavana syksynä tieni vei Hämeenlinnaan ja terveydenhoitajaopintoihin.

Rintasyöpään sairastuu Suomessa noin 5000 naista vuosittain. Tämän viidentoista vuoden aikana olen tavannut heitä useita. He ovat nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja. He ovat pienten lasten äitejä, jonkun tyttäriä ja siskoja. Puolisoita. Työntekijöitä, opiskelijoita, eläkeläisiä. Isovanhempia, vanhuksia, eri elämäntilanteita eläviä ihmisiä, eri puolilla maata. Rintasyöpä koskettaa aina paitsi naisia itseään, myös heidän lähipiiriään. Se vaikuttaa elämään monin tavoin. Ihmisyyteen, ihmissuhteisiin, jaksamiseen, mielen ja kehon tuntemuksiin, toiveikkuuteen, naiseuteen, seksuaalisuuteen, siihen, miten itsensä kokee ja siihen, millaisena ympäristö sairastuneen kokee. Onneksi vuosien aikana rintasyöpähoidot ovat kehittyneet huimasti ja olen saanut todistaa monta onnellista rintasyövästä toipumista. Myös läheltä.

Rintasyöpä voi astua elämään yllättäen ja ilman oireita. Yleisin rintasyövän oire on kyhmy rinnassa, mutta se voi olla myös rinnan vetäytymä tai erite nännistä. Sen vuoksi rintojen säännöllinen tutkiminen on tärkeää. Sen pitäisi olla kuukausittainen rutiini kaikille naisille teini-iästä vanhuuteen asti, ja sitä tulisi ohjata niin ensimmäisiä ehkäisypillereitä määrätessä opiskeluterveydenhuollossa kuin käynneillä äitiysneuvolassa, työterveyshuollossa, ikäihmisten vuosittaisissa lääkärin tai terveydenhoitajan tarkastuksissa – niin, että se olisi rutiini ja itsestään selvä asia meille kaikille naisille kaikissa ikäryhmissä. Puheeksi ottaminen on tärkeää, niin nuorilla kuin vanhoillakin ihmisillä. Naisia tulisi aina kannustaa osallistumaan myös ilmaisiin rintasyöpäseulontoihin. Kotihoidossa ikäihmisiltä voi vaikkapa verenpainemittauksen yhteydessä kysellä, että koskas olet viimeksi muistanut tarkistaa rintasi. Ajoissa havaitulla rintasyövällä on huomattavasti parempi ennuste kuin syövällä, joka on ehtinyt levitä.

Perjantaina vietetään Roosa nauha -päivää. Roosa nauha -kampanjan keräysvaroilla tuetaan syöpätutkimusta. Voit tukea keräystä monin eri tavoin. Yksi niistä on ostaa Duudsonien suunnittelema Roosa nauha, jonka hinta on kolme euroa. Lisätietoja kampanjasta löydät Syöpäsäätiön sivuilta tästä.

Pidäthän huolta itsestäsi!

Taija