Aloitan tammikuussa muistihoitajaopinnot. Olen asiasta superinnoissani, koska idea muistihoitajuudesta on ollut mielessäni jo pari vuotta. Ensin piti kuitenkin saada alta pois edelliset terveysalan johtamisopinnot ja raivata kalenteriin aikaa taas uusien asioiden oppimiseen. Työn ohessa opiskelu on jo vuosia ollut minulle elämäntapa, oma henkireikä ja innostuksen kohde, joka antaa aina lisää energiaa ja iloa arkeen ja syvyyttä omaan työhön. Se antaa myös mahdollisuuden tavata hienoja ihmisiä, vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja oppia puolin ja toisin. Monta ihanaa ystävää on jäänyt mukaan matkalle edellisistä opinahjoista.

Yritykseemme on viime kuukausien aikana tullut runsain mitoin lisää muistisairaita asiakkaita. Nuorimmat heistä ovat työikäisiä, vanhimmat lähempänä sataa ikävuotta. Muistisairaus koskettaa aina voimakkaasti paitsi ihmistä itseään, myös hänen lähipiiriään. Se koskettaa myös meitä hoitajia. Omalla kohdallani muistisairaan kohtaaminen on opettanut rauhallisuutta, hetkessä elämistä, oman terveyden ja toimintakyvyn arvostamista sekä läheisten roolin pohtimista sekä asiakkaiden elämässä että omassa elämässäni. Se on myös lisännyt tiedonhaluani muistisairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä merkittävästi. Hakeuduin muistihoitajakoulutukseen, koska haluan saada lisää konkreettisia työkaluja muistisairaan kanssa toimimiseen, hyvän elämänlaadun ylläpitämiseen ja läheisten tukihenkilönä toimimiseen. Erityisesti minua kiinnostaa opintojen osa-alue, jossa opetellaan käyttämään erilaisia luovia menetelmiä asiakastyössä muistisairaan kanssa.

Jokainen muistisairas on yksilö ja oma persoonansa, joten sen huomioiminen kaikessa hoitotyössä on aina olennaista ja tärkeää. Muistisairaus on diagnoosi, mutta ihminen itsessään on paljon enemmän. Hän on tunteva, tahtova, tietävä ja omanlaisensa kokonaisuus, joka pitäisi aina kohdata inhimillisyydellä ja arvostuksella. Surullista on ollut havaita tilanteita, joissa muistisairas sivuutetaan niin kuin hän ei olisi paikalla.

Muistisairaudet numeroina

Muistiliiton mukaan yli 14.000 ihmistä sairastuu muistisairauksiin vuodessa. Heistä jopa noin 7000 on työikäisiä. Suomessa on kokonaisuudessaan lähes 200.000 muistisairasta ihmistä.

”Mikä on tiistai?”

Muistisairauksia on erilaisia, ja ne ilmenevät hyvinkin eri tavoin. Alzheimerintautia sairastavien asiakkaidemme kanssa puheessa toistuvat usein samat fraasit ja muistot menneiltä vuosilta. Vaikka lähimuisti on heikentynyt, lapsuuden laulut ja tarinat saattavat kertautua yhden kotikäynnin aikana monen monta kertaa. Usein asiakkaalle on iloa tuottavaa muistella yhdessä jotakin laulua tai runoa vaikkapa lapsuusvuosilta. Asiakas saattaa muistaa hyvinkin tarkasti vaikkapa oman äidin käyttämän parfyymin tuoksun tai isän äänenpainon jossain tilanteessa sekä vuosiluvut. Sen sijaan juuri äsken läpikäyty keskustelu saattaa pyyhkiytyä hetkessä pois mielestä, ja se saatetaan käydä useamman kerran uudelleen ja uudelleen.

Muistisairaus voi kuitenkin ilmetä myös niin, että esimerkiksi otsalohkoa vaurioittavissa muistisairauksissa sanat ja niiden merkitykset voivat kadota. Tämä konkretisoitui minulle eräänä työpäivänä, kun selitin asiakkaalle tiistaipäivän lääkkeistä, ja hän kysyi minulta yllättäen, ”mikä se on se tiistai?”

Osassa muistisairauksia sairaudentunto saattaa puuttua muistisairaalta kokonaan, mikä tuo erityisiä haasteita arkeen sekä ihmisen itsensä kannalta, mutta myös läheisten kanssa. Ihminen voi muuttua persoonaltaan voimakkaastikin, mikä voi aiheuttaa myös surua ja suurta hämmennystä läheisissä. Moni tytär on kokenut outona sen, että ennen siisteydestä niin tarkka äiti ei suostukaan enää suihkuun eikä anna imuroida kotona ollenkaan. Myös se, että aiemmin arka ja hiljainen henkilö saattaakin yllättäen muuttua puheiltaan kovin estottomaksi, saattaa herättää hämmennystä.

Muistisairaankin kohdalla on kuitenkin tärkeää tukea hyvinvointia ja normaalia arkielämää niin pitkälle kuin mahdollista. Arjessa pitäisi olla edelleen mahdollisuus asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä ja virkistystä, mutta myös riittävään lepoon.

Miten voit itse ennaltaehkäistä muistisairauksia?

Työikäisen on hyvä muistaa huolehtia omasta aivoterveydestään ja muististaan jo siinä vaiheessa, kun mitään erityisiä ongelmia ei ole havaittavissa. Mainiota aivojumppaa ovat esimerkiksi kaikenlainen jatkokouluttautuminen sekä ristisanatehtävät. Stressi ja jatkuva ylikuormittuminen ovat aivoille rasite. Aivot hyötyvät terveellisestä ravinnosta, sopivasta määrästä mielekästä ja aivoja jumppaavaa tekemistä sekä levon ja itsensä rauhoittamisen muistamisesta. Älä pihistä yöunista! Myös liikunta on tärkeä osa hyvinvointia ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Jos kärsii esim. unettomuudesta, jatkuvasta työstressistä, korkeasta verenpaineesta tai pätkivästä muistista, kannattaa miettiä, mitä omassa elämässä voisi muuttaa, jotta kokonaisuuden saisi parempaan tasapainoon.

Jatkuva ylikuormitus aivoissa on sekin riski niin muistisairauksille kuin monille muillekin sairauksille.

Moni ihminen kuormittuu huomaamattaan siitä, että arkemme on niin täynnä ärsykkeitä. Olen itse hyvin herkkä tälle asialle, joten hakeudun mahdollisimman usein metsään lenkille koirani kanssa, käytän sosiaalista mediaa vain 2-3 päivänä viikossa, vältän suuria ja ruuhkaisia kauppoja ja huolehdin, että jokaiseen viikkoon mahtuu kiirepäivien vastapainoksi myös sellaisia päiviä, jolloin saan tehdä asioita rauhallisemmin, hitaammin, hiljaisuudessa. On paitsi toista kunnioittavaa, myös itseä rauhoittavaa pyrkiä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Oma hyvinvointi on edellytys sille, että jaksaa työkseen huolehtia muista. Levännyt mieli palkitsee, sillä työnteko sujuu oikeassa vireystilassa iloisissa ja aikaansaavissa merkeissä. Välillä kaikessa innostuksessaan on vaikeaa muistaa rajata itselleen tarpeeksi lomaa. Vuodenvaihteessa piipahdin kuitenkin muutaman päivän lomalla Puolassa, jossa sain ihailla muun muassa kaunista Itämerta joutsenineen.

Pidetään huolta niin muististamme kuin itsestämme ja läheisistämme ylipäätään. Onnellista ja elämyksellistä alkanutta vuotta Sinulle!

Taija

Lähteet: Muistiliitto (2019)