Artikkelit

Kutsumus ohjasi hoitajapolulle

18 vuotta sitten istuin sairaalasängyn laidalla ja pidin häntä kädestä kiinni, kun hän lähti tästä todellisuudesta jonnekin, missä ajattelen olevan kaunista ja rauhallista.

Muutama viikko mummon kuoleman jälkeen kuoli myös isomummoni. Läheisten kuoleman kohtaaminen oli minulle käännekohta, jonka johdosta pari viikkoa myöhemmin sain päähänpiston kesken luennon ja päätin lopettaa matkailualan liiketoiminnan opintoni siihen hetkeen. Ala ei ollut tuntunut alun perinkään omaltani ja nyt vahva intuitio ohjasi minua tekemään muutoksen suuntaani. Ajattelin, että elämä on lyhyt ja arvokas ja se pitäisi käyttää siihen, että suo omat voimavaransa asioihin, jotka kokee merkityksellisiksi. <3

Kuin sattumalta huomasin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin vanhusten päiväsairaalaan hoitoapulaista. Siltä seisomalta soitin ylihoitajalle ja puhuin itseni työhaastatteluun. Taisin aloittaa työt jo seuraavana päivänä. Olin tosi innoissani! Siitä alkoivat myös useat alan opinnot.

”Arvaas kuka?” pyysi asiakkaamme kirjoittamaan, kun kuuli, että saa kuvansa blogiin. 🙂 Kuva julkaistu asiakkaan luvalla.

Omien arvojen ja intuition varassa

18 vuoden aikana on tapahtunut paljon ja hoitoalalla olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Vahva omaan  intuitioon luottaminen ja hetken mielijohteesta toimiminen on ohjannut minua aina. Välillä impulsiivinen hetkeen tarttuminen on ollut hyvä asia ja tuonut mukanaan paljon hienoja asioita, uusia haasteita, ihania työkavereita, avartavia opintoja. Välillä olen kompastunut omaan kovaan vauhtiini ja meinannut uuvuttaa itseni tai joutunut kyseenalaistamaan tekemiäni valintoja. En ole koskaan pelännyt sulkea entistä ovea takanani, kun olen avannut uuden. En ole koskaan myöskään suostunut toimimaan omaa etiikkaani ja arvojani vastaan. Olen irtisanoutunut vakituisesta työstä neljästi ja aina luottanut vahvasti siihen, että elämä kyllä kantaa ja ohjaa ja minä pärjään.

Ensimmäistä kertaa Ikääntyvien messuilla edustamassa vuonna 2017 Taija ja Tarja.

Vahva kutsumus ohjasi minua silläkin hetkellä, kun päätin perustaa oman yritykseni nyt tasan kolme vuotta sitten. Olin haaveillut yrittäjyydestä jo monia vuosia, mutta en koskaan ollut ajatellut, että minusta tulisi kotihoitoyrittäjä ja esimies. Johtamis- ja kehittämisopintojeni toisena päivänä esitelty yrittäjyyskurssi osui sillä hetkellä suoraan siihen, mitä olin etsinyt ja löysin sitä kautta ihan uuden mahdollisuuksien maailman. Olen yhä hirmu kiitollinen opettajille, jotka uskoivat minuun ja mahdollisuuksiini, vaikka rehellisyyden nimissä en täysin tiennyt, mitä tästä yrityksestä tulee edes siinä vaiheessa, kun allekirjoitin perustamispapereita.

Moni asia matkallani kohti yritykseni 3-vuotispäivää on ollut oman intuitioni, sen hetken mahdollisuuksien ja sattumien sekä kenties johdatuksen summaa. On vaadittu paljon rohkeita ratkaisuja, sitkeää työntekoa, horjumatonta uskoa ja luottamusta ja välillä myös väsymyksen kyyneleitä. Omien rajojen asettaminen on tullut opittua kantapään kautta. Koko maailmaa ei voikaan pelastaa, vaikka haluaisi.

Hoitajamme Virpi on tuonut iloa asiakkaille mm. rullaamalla heidän hiuksiaan. <3
Myös Virpin koira Saimi on toivottu vieras asiakkailla.

Vastapainoksi olen saanut lukuisia ihania ihmisiä ympärilleni niin yrityksen taustajoukkoihin kuin hoitajatiimiin, mahtavia yhteistyökumppaneita, ikimuistoisia yhteisiä hetkiä ideoinnin, kehittämisen ja onnistumisten lomassa sekä tärkeimpänä, aivan ihanan asiakaskunnan, jonka vuoksi me tätä yritystä pyöritämme. <3

Kuva on esiapukoulutuksesta, jonka koko henkilökunta suoritti kevättalvella. Meille on tärkeää ylläpitää osaamistamme kaikin tavoin. Kuten kuva kertoo, päivä oli myös hauska. 🙂

Yritys työllistäjänä tässä hetkessä

Kaksi ja puoli vuotta sitten syksyllä saadessani ensimmäiset asiakkaani, minulla oli toiveena se, että saisin kahdeksan vakioasiakasta. Olin laskenut, että se riittäisi turvaamaan minulle työtä ja elättämään perhettäni. Tuntui hyvin onnelliselta joka kerta, kun uusi asiakas tuli yrityksen palvelujen piiriin ja sain kokea onnistumisia työssä, josta tuli hetkessä minulle kutsumus.

Geronomimme Pipsa vastaa sosiaalipalveluistamme ja Niina toimii näytteenoton ykköshenkilönä.
Kuluva kevät on tuonut meille entistä enemmän terveyspalveluasiakkaita. Mm. verikokeita otetaan lähes päivittäin. Näytteenottovastaavamme Niina on ottanut hienosti lennossa vastaan kaikki uudet asiakkaat!

Työ ikääntyvien parissa oli merkillisellä tavalla paluuta juurille sinne, mistä kaikki 18 vuotta sitten alkoi, vaikka olinkin siinä välissä tehnyt vuosia töitä myös lasten ja nuorten parissa. Ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämisestä ja arjen ilon sekä merkityksellisen sisällön tuomisesta vanhusten elämään tuli yrityksen keskeinen ideologia. Halusin olla taistelemassa ikääntyneiden yksinäisyyttä vastaan ja toivoin löytäväni ympärilleni ihmisiä, jotka uskoivat kanssani kiireettömyyteen, ennaltaehkäisyyn ja aitoon läsnäoloon. Esimies minusta tuli puolivahingossa, kun toiminta alkoi kasvaa. Yhteisöllisyyden edistäminen on ollut vahva osa meidän toimintaa koko ajan: seniorikerhon lisäksi olemme järjestäneet asiakkaillemme juhlia ja kohtaamisia koko ajan.

Kotihoidon koiraystävät ovat tärkeitä ja kovin odotettuja vieraita ikääntyville asiakkaillemme. Kuvassa Jennin koira Vila.

Nyt, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, meillä on noin 75 asiakkuutta ja yritykseni maksoi viime kuussa palkkaa yhteensä 10 henkilölle. Olen kiitollinen, onnellinen ja ylpeä siitä, että olen luonut tyhjästä yrityksen, joka on omalta osaltaan luonut työpaikkoja kotikaupunkiini ja mahdollistanut ikäihmisten laadukkaiden kotihoitopalvelujen tuomisen koteihin. Ilmaiseksi en ole saanut mitään, mutta kovan uurastuksen myötä olen saanut luotua jotain ihanaa. <3

Työn iloista arkea: Tehokkaat puuhanaiset Jenni ja Niina toimistopalaverissa talvella.

Ympärilläni on korvaamattoman ihana hoitajatiimi ja voin luottaa jokaiseen työntekijääni 110-prosenttisesti. Koska haluan pitää kiinni työntekijöistäni ja kehittää yritystäni, yritys mahdollistaa myös työntekijöiden ammattitaidon kehittämisen ja työnkuvanmuutokset. Oma roolini muuttuu koko ajan merkittävästi, kun vastuu kasvaa. Se on samalla haikeaa ja innostavaa. Työntekijöiltäni saatu palaute lämmittää mieltä kovasti. Tämän haasteellisen kevään mittaan on ollut palkitsevaa kuulla heiltä, että olen johtanut työyhteisöä hyvin ja että kanssani on mukava tehdä töitä. <3

Maaliskuussa meillä aloitti työt lähihoitaja Jenna, joka on päässyt mainiosti mukaan iloiseen porukkaamme. Jenna on osoittanut olevansa aktiivinen ja innostunut.

Haasteesta toiseen

Jokaiseen yrittäjyysvuoteen on sisältynyt omat haasteensa. Ensimmäisen vuoden haaste oli löytää asiakkaat ja saada toiminta tukevalle pohjalle, jotta irtisanoutuminen kunnallisesta vakiovirasta ei olisi ollut turha riski. Toisen yrittäjyysvuoden haaste oli erittäin työläs ja kallis osakeyhtiömuutos, jonka myötä yrityksen piti käydä lupahakemusbyrokratia läpi uudelleen kokonaisuudessaan ja maksaa uudelleen kaikki lupamaksut.

Kuva on Tehy-lehden joulukuussa julkaisemasta lehtiartikkelista ”Omannäköistä jälkeä”, jossa minua haastateltiin yrittäjyydestäni kotihoidossa.

Kolmannen yrittäjyysvuoden haaste on koronaviruspandemia, jonka totaalisia vaikutuksia omaan yritystoimintaani en tätä kirjoittaessani vielä tiedä. Toistaiseksi se on aiheuttanut yritykselle mittavat lisäkulut, pakottanut sulkemaan kovasti toivotun seniorikerhomme sekä tuonut paljon ylimääräistä huolta ja työtä minulle, joka olen vastuussa kaikesta toiminnasta. Ajoittain tilanne on tuntunut hyvin raskaalta. Toisaalta se on tuonut mukanaan myös uusia asiakkaita, jotka ovat tarvinneet apua akuutissa tilanteessa. Tällä hetkellä tärkeintä on pyrkiä pitämään sekä hoitohenkilökunta että asiakaskunta terveinä ja hyvinvoivina, jotta selviämme tästä mahdollisimman pienin vaurioin. Kaikki muu saa nyt odottaa. Päivä kerrallaan mennään kohti kesää ja toivotaan parasta.

Virpi ja Taija jäätelötauolla viime kesänä. Sitä odotellessa taas! 🙂

Kävin isäni kanssa hiljattain keskustelua yrittäjyydestä. Hän perusti aikanaan oman yrityksensä juuri 90-luvun laman alla. Ajat olivat haasteelliset silloinkin, mutta siitäkin selvittiin ja niin selvitään tästäkin. Siihen minulla on vahva usko.

Yritykseni viettää siis 1.5.2020 3-vuotissynttäreitä. Olin ajatellut juhlistaa tätä järjestämällä kotihoidon asiakkaillemme vappujuhlat. Koska se ei vallitsevassa maailmantilanteessa tässä hetkessä onnistu, kehittelemme parhaillaan uutta suunnitelmaa asiakkaidemme ilahduttamiseksi.

Kevään myötä joukkoomme on liittynyt osa-aikaisesti myös reipas terveydenhoitaja Minna.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia läheisiäni, työyhteisöäni – niin heitä, jotka ovat taustalla kuin heitä, jotka ovat päivittäin läsnä – sekä ihanaa yrittäjäkollegaani Katjaa Jalkahoitola Jalkakeitaalta kaikesta rinnalla kulkemisesta ja äärettömän tärkeästä vertaistuesta näinä vuosina. <3 Tämä on meidän kaikkien oma firma.

Katja ja Taija vappujuhlissa uusien toimitilojen avajaisissa 2019.
Taija ja Katja kehittämispäivällä 2019 Aulangolla.

Hyvää vointia teille kaikille ja lämmin kiitos, että kuljette mukanamme! <3

<3 Taija

PS. Blogia saa kommentoida alle ja minulle voi aina lähettää palautetta myös sähköpostitse taija@terveydelle.fi

Haastavassa keväässä ihaninta on ollut ulkoilu kauniissa kevätsäässä. Sekä asiakkaista että hoitajista. Kuva julkaistu asiakkaan luvalla.

Tiesitkö, että Suomessa tapahtuu noin 800 000 koti- ja vapaa-ajan tapaturmaa vuosittain?

Kartoituskäyntejä tehdessä asiakkailla on tärkeää havainnoida asunnon turvallisuutta. Se on aivan yhtä tärkeä elementti kuin asiakkaan sairauksien, elintapojen ja läheisverkostojen läpikäynti. Kotikäynneillä olen saanut huomata, että ihmiset asuvat hyvin erilaissa asuinolosuhteissa ja ympäristöissä. On aivan eri asia lähteä kartoittamaan ihmisen avun tarvetta kerrostalokolmiossa keskustan hissitalossa kuin 40-luvun omakotitalossa 20km lähimmästä keskuksesta ja palveluista.

Ihminen itse tarkastelee omaa elinympäristöään usein hieman eri näkövinkkelistä kuin satunnaisella käynnillä oleva ulkopuolinen ammattilainen. Asuntoon astuessani huomaan, jos matonreunat ovat rullalla, lattialla lojuu vaarallisia johtoja tai muita sinne kuulumattomia tavaroita. Kiinnitän huomiota siihen, että keittiössä sammutuspeite on helposti saatavilla hellan läheisyydessä ja palovaroittimet on paikoillaan ja toiminnassa. Myös se, miten helposti asunnosta päästään ulos tai sinne päästään sisään, ovat olennaisia asioita, etenkin, jos liikutaan apuvälinein. Ikääntyneillä erityisesti pesutilat ovat toisinaan hyvin haasteellisia suhteessa omaan toimintakykyyn, ja kynnys avun pyytämiselle pesutilanteissa on usein korkealla.

Koska ikäihminen itse ei enää välttämättä kykene havainnoimaan asuntonsa vaaranpaikkoja tai teettämään asunnossa korjaustoimenpiteitä, läheiset ja omaiset nousevat tärkeään asemaan tässä kohtaa. Yhteistuumin on hyvä miettiä, miten ikäihmisen arjen saa pidettyä mahdollisimman turvallisena. Pienilläkin asunnon muutoksilla voidaan ehkäistä tapaturmia; esimerkiksi kynnysten poistamisella tai muokkaamalla niitä pienemmiksi voidaan ehkäistä kompastumisia. Löytyykö läheisesi keittiöstä liesivahti? Liesivahdin asentamisella voidaan ehkäistä tulipalon syttymistä, jos levy unohtuukin päälle. Tämä on erityisen tärkeää muistisairailla henkilöillä.

Riittävän valaistuksen ja valokatkaisijoiden määrällä voidaan turvata se, ettei ikäihminen joudu liikkumaan hämärässä, jossa vaaranpaikkoja on entistä vaikeampi havaita. Osa vanhuksen kodin turvallisuutta ovat asianmukaiset apuvälineet: tukikahvat, kaiteet, suihkutuolit ja liukuesteet. Onko kylpyhuoneen lattia märkänä liukas? Kaatumisen varalta ikääntyneellä on hyvä olla turvapuhelin, jolla hälyttää apua. Hyvä on pohtia myös turvallisuutta eri vuodenaikoina. Joutuuko läheisesi ajelemaan pitkiä automatkoja liukkailla teillä talvella tai kantamaan yksin suuria ruokakasseja kaupasta kotiin? Kerryttääkö syksyn vesisade lammikkoja liukkaiden puulaattojen päälle omakotitalon pihalla? Jäätyvätkö portaat? Kuka hiekoittaa pihan?

Näin terveydenhoitajan näkövinkkelistä katsottuna merkittävä osa arjen turvallisuutta ovat ehdottomasti myös elintavat ja terveyteen liittyvät asiat. Hoitosuunnitelmaa tehdessä kartoitetaan esimerkiksi aistien toiminta; sillä on suuri merkitys, että ihmisellä on asianmukaiset silmälasit tai tarvittaessa kuulokoje. Säännöllinen lääkelistan päivittäminen lääkärin vastaanotolla on yhtä tärkeää kuin riittävä, terveellinen ja monipuolinen syöminenkin. Lääkkeet tulee ottaa oikeina annoksina ja oikeaan aikaan. Riittävä yöuni on tärkeää. Myös päihteidenkäytöllä voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Iäkkäälle pienikin alkoholin määrä voi lisätä altiutta tapaturmille. Alkoholin käytöstä kannattaa siis reilusti kysyä myös ikäihmiseltä. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu monista eri osa-alueista, joista kaikki ovat merkityksellisiä.

Ikäihmisen toimintakykyä tulisi pitää yllä mahdollisimman pitkään. Hyvillä apuvälineillä ja ympäristön olosuhteilla on suuri merkitys ikääntyneen liikkumisen ja ulkoilun mahdollistamisessa. Nastat kengänpohjissa ja riittävä hiekoitus pihalla turvaavat ulkoiluhetkiä siinä missä riittävän avoimet kulkureitit ja heijastimetkin. Joskus pelkkä kaatumisenpelko voi estää ikäihmistä uskaltautumasta ulos liikkumaan. Silloin on hyvä ajatus hankkia arkipäiviin seuraa, virikkeitä ja turvaa, jotta elämä ei kutistu neljän seinän sisälle. Arjessa pienikin liikunta ylläpitää toimintakykyä, mutta myös virkeää mieltä ja hyvää oloa.

 

Hyvää tietoa tapaturmien ehkäisemisestä ikääntyneillä – ja toki myös muilla ihmisillä – löydät osoitteesta www.kotitapaturma.fi tai Turvallisia vuosia -esitteestä, jota ovat olleet suunnittelemassa mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Punainen Risti sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Muista tallentaa niin ikäihmisen kuin lapsenkin puhelimeen myös yleinen hätänumero 112.

Turvallista marraskuuta! 

Taija