Artikkelit

Kartoituskäynnit ovat minusta aina ihania. Koskaan ei tiedä, kuka oven tulee avaamaan ja millaisia tarinoita jutellessa paljastuu. Myös koti kertoo aina jotain asukkaastaan. Yksi työmme kiehtovia puolia onkin se, että saamme koko ajan tavata erilaisia ihmisiä tarinoineen ja mitä erilaisimmissa kodeissa. Nyt alkusyksystä on tehty taas runsain mitoin uusia kartoituskäyntejä ja tutustuttu.

Tulisitko arjen kaveriksi?

Viime aikoina olen huomannut selkeän ilmiön siinä, että yhä useammin meiltä toivotaan iäkkäälle asiakkaalle paitsi terveydenhoidollisia palveluita ja hoiva- ja kotipalveluita, myös tietynlaista ”arjen kaveruutta”. Virkistystä, piristystä, juttuseuraa, ihmistä, jolle kertoa arjen huolet ja ilot. Ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita luottamuksellisesti. Ihmistä, joka käy säännöllisesti kurkkaamassa, että kaikki on hyvin ja auttaa, jos ei ole.

Liian usein iäkkään ihmisen elämä kaventuu neljän seinän sisään, kun läheisiä ihmisiä ei arjessa ole, ja kynnys lähteä yksin liikkeelle on kasvanut liian suureksi. Minusta on sietämätöntä, miten paljon maailmassa on yksinäisyyttä! Myös omaishoitajien elämä voi tahtomattaan kaventua kodin neliöihin, koska irrottautuminen on vaikeaa ja voimavarat rajalliset. Myös omaishoitajilla on usein kova tarve purkaa tunteitaan, kun siihen tulee sopiva hetki. Toivoisin, että yhteiskunta tukisi heitä entistä enemmän.

Sinun arkesi on toisen elämys

Tässä työssä olen havahtunut viimeksi tänään ja eilen siihen, kuinka asiat, jotka ovat minulle ja monelle muulle osa tavallista arkielämää, voivat olla asiakkaalle ihania, poikkeuksellisia elämyksiä. Esimerkiksi ystävien tapaaminen, reissut kahvilaan tai puistoon, kauppaan tai kirjastoon sekä vaikka kävelylenkkeily luonnossa. Kaikki sinänsä tavallisia asioita, jotka kuitenkin ovat elämässä hirmu tärkeitä, pieniä henkistä hyvinvointia ja mielen virkeyttä ylläpitäviä asioita.

Tänään kävin esimerkiksi mukavalla kahvilareissulla erään 95-vuotiaan asiakasrouvan kanssa. Hän oli odottanut reissua innokkaasti ja oli kiva huomata, miten hymy nousi huulille jo siinä vaiheessa, kun menin häntä hakemaan. Kahvittelimme paikassa, jonne hän ei ollut vuosiin päässyt käymään. Hän ihmetteli keskustan parkkihallien suuruutta ja nautti höyryävästä kahvista ja makeasta pullasta muistellen aikojaan Aseman koulussa 30-40-luvuilla.

Eilen kävimme kotikäynnillä Virpin kanssa asiakkaalla, joka ei ollut monen viikon takaisen kaatumisensa jälkeen uskaltanut enää lähteä ulkoilemaan yksin, vaan oli ollut varmuudeksi vain sisätiloissa. Ihan ensimmäisenä tartuimme rouvasta ja rollaattorista kiinni ja lähdimme ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Ihana iltapäivä. Kaikille  mieleenpainuva. <3

Asiakkaiksemme saapui hiljattain myös pari leskirouvaa, jotka opettelevat kymmenien yhteisten vuosien jälkeen elämää yksin. On outoa opetella elämään arkea itsekseen, kun sen on koko elämänsä jakanut toisen kanssa. Vaikka meidät usein palkataan esimerkiksi jakamaan lääkkeitä, auttamaan kauppa-asioinnissa tai suihkuttamisessa, sosiaalisen työn merkitys toiminnassamme korostuu yhä suuremmin ja suuremmin, kun asiakkaan kanssa tutustutaan.

Katso, kuuntele, kosketa

Meistä tulee usein nopeasti tärkeitä kontakteja asiakkaillemme. Moni saattaa odottaa käyntiämme monta päivää, jos juttukaveria ei muuten omasta arjesta enää löydy. Osalla ei ole omaisia lainkaan, jolloin voimme todella olla ainoita ihmisiä, jotka koskaan käyvät kylässä. Keskustelun tarve on monella erittäin suuri ja sen vuoksi merkittävä osa työtämme on kuunteleminen. Iloisina hetkinä, kaipauksen hetkinä, muistelujen hetkinä. Me olemme läsnä ja  kuuntelemme.  Tiedämme asioita, joita ei ole koskaan kerrottu kenellekään. Kipukohtia, syviä arpia ja kaipausta. Onnenhetkiä, ilonpilkahduksia ja kyyneleet silmiin tuovia lapsuusmuistoja.

Työssä on tärkeää myös kosketus. Se, että joku joskus hieroo jalkoja, koskettaa kämmenselkää tai halaa, voi olla hyvin merkityksellistä asiakkaalle.

Tämän kaltainen työ vaatii henkistä hyvinvointia myös työntekijältä. Se, että jaksaa ottaa vastaan asiakkaan eri tunnetilat ja olla sataprosenttisesti läsnä tunnista ja päivästä toiseen, edellyttää sitä, että vastapainoksi muistaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja että asioita pääsee purkamaan myös työyhteisössä.

Se laittaa usein myös pohtimaan omaa ikääntymistään ja omia läheisiään. Minne minä itse olen menossa, mihin yhteiskuntamme on menossa, millaista oma vanhuuteni tulee olemaan? Kuka minusta huolehtii, kun en itse enää jaksa? Muistanko itse huolehtia riittävästi omista ikääntyvistä läheisistäni – ja myös itsestäni?

Näihin ajatuksiin, pohdittavaksi sinullekin.

Kaunista syyskuuta!

Taija

 

 

 

 

 

”Mietin tänään, että jaksaisiko sitä nousta ollenkaan sängystä ylös. Sitä kun on niin yksin.”

Yleensä niin iloisen seniorin suusta kuultu kommentti hiljensi ja laittoi miettimään vielä useamman päivän sen jälkeen. Työssäni tapaan vanhoja ihmisiä, joista osalla on ikää jopa yli yhdeksänkymmentä vuotta. Ensimmäinen ajatus on minullakin usein, että onpa ihanaa, kun ihminen on saanut elää niin pitkän elämän terveenä ja edelleen jaksaa tehdä ja touhuta. Voi, kun saisin itsekin!

Vaikka näiden ihanien ikäihmisten kanssa meillä on usein hauskaa ja keksimme mukavaa tekemistä päivän piristeeksi, on pitkällä iällä myös kääntöpuolensa. On rankkaa, kun ympäriltä ikätoverit ja läheiset sairastuvat ja menehtyvät eikä yhdistysten tapaamisista löydä enää ketään oman ikäistään juttukaveria. Kuulon huonontuessa puolin ja toisin puhelinkeskustelut voivat olla haasteellisia. Jos puoliso on menehtynyt tai puolisoa ei ole ikinä ollutkaan, lapset ovat kiireisiä tai kaukana tai heitäkään ei ole, voi vanhuus olla hyvin yksinäistä ja kulminoitua muutaman seinän sisällä tapahtuviin toistuviin rutiineihin. Etenkin, jos ei yksin uskalla tai halua lähteä liikkeelle.

Työskentelin monta vuotta kunnalla terveydenhoitajana. Viimeisimmässä työpaikassani minulla oli huoneentaulu, jossa luki teksti ”Tärkeintä ei ole kuinka paljon elämässäsi on päiviä, vaan kuinka paljon päivissäsi on elämää”. Tuo lause on avautunut minulle entistä konkreettisemmin nyt kotihoitoyrittäjänä. Sain joululahjaksi toivomani Maaret Kallion kirjan Inhimillisiä kohtaamisia, ja sen myötä ajattelen yhä vahvemmin niin, että suuri merkitys on myös sillä, minkälaisia kohtaamisia elinpäiviimme mahtuu. Suosittelen lämpimästi kirjaa.

Paljon puhutaan siitä, miten ikääntyvien terveydenhoitopalveluille on yhä lisääntyvää tarvetta. Puolen vuoden yrittäjyyden pohjalta totean, että paljon tarvetta on myös sosiaalipalveluille. Usein se, että käyn jakamassa lääkkeet tai mittaamassa verenpaineet on asiakkaan terveydelle toki erittäin tärkeä asia, mutta mielen virkeyden kannalta yhtä tärkeää on usein se, että hän pääsee keskustelemaan ja saa sosiaalisen tapahtuman päiväänsä. Sen vuoksi haluan varata kotikäynneille aina riittävästi aikaa. Silloin asiakas pääsee jakamaan vanhoja lapsuusmuistoja, nauramaan hauskoille tapahtumille menneisyydestä, esittelemään perheen valokuvia vuosikymmeniltä tai kunniamerkkejä, pohtimaan yhdessä politiikkaa tai muuta maailmanmenoa. Muistelemaan aikaa, jolloin puoliso vielä eli, ja lapset olivat kotona.

Jokainen tarvitsee jonkun, jolle purkaa sydäntään myös silloin, kun on huono päivä, ja olo on yksinäinen. Jonkun, jonka kanssa lähteä ulos raittiiseen ilmaan, kauppareissulle, kahvilaan, saunavuorolle, kirjastoon. Tai jonkun, jonka kanssa ihan vaan istua kotona sohvalla ajatuksia jakamassa. Jonkun, jolle voi purkaa joskus myös vuosien kaipauksen, ikävän, yksinäisyyden, surun ja väsymyksen. Aidosti, kiireettömästi, inhimillisesti, siinä hetkessä.

Sitten taas jaksaa touhuta.

Myös toisen ihmisen kosketuksen kaipuu voi olla suuri, ja se tulisi myös kotihoidossa huomioida mahdollisuuksien mukaan. Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin viime syksynä blogiini Kosketuksen merkityksestä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta Sinulle ja läheisillesi. Ollaan läsnä toisillemme! 

Taija

Asiakkailta saatu palaute sai hymyn huulilleni ja kyyneleet silmäkulmiini, kun joulukuun alussa keräsimme kaikilta asiakkailtamme vapaamuotoista palautetta siitä, miten tyytyväisiä he ovat olleet saamiinsa palveluihin. Myös omaiset saivat antaa palautetta. Voidaksemme kehittää palveluja yhä asiakaslähtöisimmiksi ja joustaviksi, on tärkeää kuunnella asiakkaiden ääntä säännöllisesti.

Arvot palvelujen keskiössä

Kun perustin oman yrityksen, pohdin yritykseni arvoja. Mitä haluamme yrityksenä viestittää? Mihin panostamme? Mitkä arvot työtämme ohjaavat? Miten voimme palvella asiakkaitamme mahdollisimman kokonaisvaltaisesti? Kirjasimme keskeisiksi arvoiksemme muun muassa kiireettömyyden, elämänilon, inhimillisyyden ja hyvinvoinnin edistämisen. Pidimme tärkeänä myös sitä, että asiakkaan luona käyvä työntekijä olisi aina sama, tuttu ja turvallinen henkilö, joka avustaisi ihan kaikissa arjen askareissa terveydenhuollosta kotipalveluun ja olisi lisäksi seurana, juttukaverina ja mielen virkistäjänä.

Koemme sen olevan sekä asiakkaan että työntekijän etu, kun työntekijä pysyy samana. Se mahdollistaa luottamuksellisen ja pitkäaikaisen asiakassuhteen muodostumisen ja helpottaa myös asiointia omaisten kanssa. Asiakkaalle on helpottavaa, kun sama ihminen käy auttamassa, tuntee paitsi ihmisen, myös kodin ja tietää, missä tavarat ovat ja mitkä rutiinit siellä ovat tärkeitä. Ja toisaalta osaa myös herkästi havainnoida sitä, jos kaikki ei vaikuta olevan hyvin.

Asiakaspalautteita lukiessani koin, että olemme onnistuneet tuottamaan arvojemme mukaista palvelua ja siitä olen todella iloinen, onnellinen ja kiitollinen. 

Asiakkaiden sanoin

Asiakkaamme nostivat esiin erilaisia asioita, jotka olivat kokeneet ilahduttavina. Näitä olivat erityisesti joustavuus, kiireettömyys, läsnäolo sekä ilo. Kokosin muutamia suoria sitaatteja asiakkaidemme antamista palautteista:

”Ystävällisyys, kiireettömyys, keskustelu. Sama henkilö. Se on tärkeintä!”

”Se että on aikaa. Se on mukavaa. Ehtii juoda kahvia ja jutella. Ja kysyä jos on mielessä jotain huolta.”

”Sinä olet sellainen päivän piristys ja paiste. Tuot iloa ja autat kaikessa.”

”… ja siis hienoa, että olet saanut hänet (=isän) liikkeelle. Aiemmin hän lähinnä istui ja katseli ikkunasta ulos. Huomaan eron siinä, että hän on alkanut jutella enemmän ja olla vireämmällä mielellä. Kiitos.”

”Huojentaa tietää, että joku käy häntä katsomassa ja huolehtii lääkkeet.”

”Sä teet kyllä aina niin hyvää työtä. On se vaan mukavaa kun joku käy mua täällä vähän jelppaamassa.”

”Ennakkoluuloton ja iloinen suhtautusmistapa meihin ihmisinä, vaikka kuulumme vähemmistöön. Kiitos sinulle!”

Yksi ihanimmista palautteista tuli syksyisenä iltana kasvotusten asiakkaalta suoraan, kun olin pois lähdössä:

”Sen näkee, kun sydämellään tekee!”

 

Vuoden 2017 muistoja

Tässä työssä on se ihanuus, että koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Marras-joulukuussa asiakaskuntamme on kasvanut mukavasti ja olemme päässeet mukaan asiakkaidemme jouluvalmisteluihin. On ollut kiehtovaa havainnoida sitä, miten erilaiset perinteet jokaiseen kotiin kuuluvat. Tutut maut, tuoksut ja sisusteet vuosikymmenten takaa kaivellaan hiljalleen taas esille. On ollut myös avartavaa huomata, että joissain kodeissa joulua ei vietetä.

Mietin, mitä kaikkea olemmekaan asiakkaiden kanssa vuonna 2017 tehneet ja listasin tähän jotain niistä:

  • Olen jakanut lääkkeitä dosettiin, poistanut tikkejä ja hoitanut haavaa
  • Olen koonnut huonekaluja, vaihtanut verhoja ja tehnyt ruokaa
  • Olen ollut seurana ulkoilemassa ja kahvilassa, kertaalleen mukana on ollut myös koirani Vilma
  • Olen käynyt kaupassa ja apteekissa asiakkaan puolesta
  • Olen mitannut verensokereita ja verenpainetta
  • Olen leiponut asiakkaan kanssa pullaa
  • Olen ripustellut joulukoristeita asiakkaan ikkunaan
  • Olen istuskellut glökimukin ja teekupin äärellä jutellen mukavia
  • Olen auttanut asiakkaita laboratorioon sekä lääkärikäynneille
  • Olen auttanut siivouksessa, tiskauksessa, kahtena lumisena päivänä auttanut lumitöissäkin
  • Olen auttanut peseytymisessä ja vaatehuollossa
  • Olen tutkinut lentokarttoja ja keskustellut maailmanhistoriasta
  • Olen rullannut papiljotteja asiakkaan hiuksiin ja lakannut kynsiä
  • Olen selvitellyt kotitalousvähennyksiä, verotuksia ja puhelinliittymäasioita asiakkaan kanssa
  • Olen käynyt monia syvällisiä, ihania, mieleenpainuvia keskusteluja mitä erikoisimmista aiheista
  • Olen pitänyt kädestä kiinni ja ollut läsnä, kunnellut lapsuusmuistoja ja tulevaisuuden haaveita

Toivotan Sinulle oikein ihanaa joulun odotusta ja onnellista alkavaa vuotta 2018! Tuokoon se meille kaikille uusia, ihania asioita, iloa ja mieleenpainuvia hetkiä. 

Jos joululahja läheisellesi on vielä hankkimatta, kurkista lahjakorttimme tästä.

 Taija