Artikkelit

Onni on vanheta – vai onko?

Vanhustenviikkoa vietetään 4.-11.10. teemalla Onni on vanheta. Myönnän, että yllä kirjoittamani otsikon mukaisesti ensimmäinen mietteeni oli, onko todella näin.

Pyöritän neljättä vuotta omaa kotihoitoyritystäni. Näiden vuosien aikana olen saanut tutustua pitkälti yli sataan vanhukseen, heidän omaisiinsa ja elämäänsä ylipäätään. Tämän kokemukseni pohjalta näen, että yhteiskuntamme on jakaantunut hyväosaisiin vanhuksiin ja huonompiosaisiin vanhuksiin.

On heitä, joilla on välittäviä omaisia ympärillään ja taloudellisia mahdollisuuksia ostaa itselleen palveluja tarpeidensa ja toiveidensa mukaan: kotihoitoa, kotipalvelua, siivousapua, kävelylenkkiseuraa. On heitä, jotka voivat tilata kauppakassin kotiovelle ja heitä, joita omaiset vievät kauppa- ja apteekkireissuille sekä mahdollistavat matkustamisen lähisukulaisten luo toiselle puolelle Suomea. On heitä, joilla on mökki, lomaosake tai hyvät sijoitukset sekä lapsenlapset, jotka tuottavat suurta iloa vielä vanhuusvuosina. Heitä, joilla toimintakyky on säilynyt ihmeellisen hyvänä, vaikka ikä kolkuttelee lähellä sataa vuotta. Heitä, joista huolehditaan ja välitetään joka päivä. Heitä, joille todella on onni vanheta, kun elämässä on kaikki mahdottoman hyvin.

Ikävä kyllä näiden vuosien aikana olen kohdannut runsaasti myös niitä vanhuksia, joilla elämän täyttävät huolet, kivut, yksinäisyys ja taloudellinen ahdinko. Heitä, joilla ei ole säästöjä, ei omaisia, ei puolisoa, ei ketään. Heitä, jotka eivät pääse lääkärille kunnalliselle puolelle usean viikon jonotuksesta huolimatta ja heitä, joilla ei ole varaa yksityislääkärin vastaanottoon. Heitä, jotka uupuvat kotona läheisensä omaishoitajana saadessaan vain pari päivää kuukaudessa lepoaikaa. Heitä, väliinputoajia, jotka todetaan kunnallisella puolella ”liian hyväkuntoisiksi” saamaan kotihoidon palveluja, mutta joilla ei ole varaa kustantaa yksityistä apua. Heitä, jotka sairaalaan joutuessaan kirjoittavat meidät kotihoidon hoitajat lähiomaisen kohdalle, koska ketään muuta ei ole. Heitä, joiden vuoksi me usein taistelemme saadaksemme heille apua kotiin, arkeen ja yksinäisyyteen. Heitä, joille haetaan erilaisia tukia ja avustuksia, koska muutama kymppi kuukaudessa voi tehdä merkittävän suuren muutoksen arjessa.

Suomalaisen terveydenhuollon ja yhteiskunnan ylpeydenaihe on aina ollut julkinen terveydenhuolto ja julkisin verovaroin pyörivät koulut, hammashoidot, terveyskeskuspalvelut ja muut instanssit, jotka tukevat elämänpolulla vauvasta vaariin. Valitettavasti tässä neljän vuoden aikana niin kovin moni näistä palveluista on tuntunut menevän heikompaan suuntaan, ja ihmisten eriarvoistuminen alkaa näkyä niin lapsissa kuin vanhuksissakin. Se on hirmu surullista. Se on asia, joka pitäisi korjata mahdollisimman pian ja mahdollisimman hyvin. Yhteiskunnan arvo punnitaan siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan.

Viimeiset 15 vuotta minua on kyselty mukaan kunnallispolitiikkaan. Sinä päivänä, kun päätän lähteä, tiedän täysin, mitkä asiat omalla agendalistallani tulevat olemaan.

Mitä meistä jokainen voi tehdä oman onnellisen vanhuuden eteen? Realistisesti: säästää rahaa, ylläpitää omaa henkistä jaksamista sekä fyysistä toimintakykyä. Ylläpitää ihmissuhteita, jotka tuovat elämään onnellisuutta ja iloa. Jumpata muistia, valita portaat hissin sijaan, selvitellä ajoissa omia taloudellisia asioita ja tehdä valtuutuksia sellaiselle henkilölle, johon luottaa hädän hetkellä. Kaikkea ei toki elämässä voi ennakoida, mutta niin kovin usein sairastuminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja laittaa kaiken uusiksi. Silloin on apua siitä, että on ehtinyt joskus ennakoida asioita edes vähän.

Mitä meistä jokainen voi tehdä toisen onnellisen vanhuuden eteen? Tarjota apua naapurin yksinäiselle vanhukselle käymällä kaupassa tai apteekissa hänen puolestaan. Leipoa omenapiirakan ja viedä sen yksinäisen vanhuksen ovelle. Jäädä juttelemaan hetkeksi toisen ihmisen kanssa. Antaa omaa aikaa ja apua. Pitää huolta omista vanhemmista, isovanhemmista tai muista suvun vanhuksista. Soittaa ja kysellä kuulumisia. Viedä lapsenlapsia kylään, hankkia kotiin apuvälineitä, auttaa arjen pienissä askareissa tai ilahduttaa yllätysvisiitillä. Ostaa omalle äidille, isälle tai isovanhemmalle kotiin palveluja, joilla tuetaan toimintakyvyn säilymistä ja omassa kodissa selviämistä sekä ehkäistään yksinäisyyttä silloin, kun omaiset ovat kaukana. Moni asiakkaistamme ilahtuu suunnattomasti ihan vain siitä, että pääsee kanssamme kävelylle ulos tai saa kahvikupposen ääressä kertoa rauhassa, mitä tänään kuuluu. Turvapuhelimen hankinta omalle vanhusläheiselle on sekin yksi suurimmista rakkaudenteioista, mitä voi tehdä, sillä voi pelastaa paljon, jopa toisen hengen.

Liityin viime keväänä sosiaalisessa mediassa Naapuriapu-nimiseen ryhmään, jonka kautta pääsin muutaman kerran auttamaan vieraita ihmisiä, jotka olivat taloudellisessa tai muussa ahdingossa johtuen vallitsevasta korona-tilanteesta. Itselle jäi hirmu hyvä mieli, kun ojensi ruokakassin sitä tarvitsevalle.

Hyvä tuo hyvää, sanotaan. Uskon tähän vahvasti. Meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa jossain määrin siihen, millainen onni on vanheta – meille itsellemme, läheisillemme ja yhteiskunnallisesti.

Pidä huolta läheisistäsi – ja itsestäsi!

<3 Taija

/0 Comments/by

2-vuotisen yrittäjätaipaleen tuntoja

Vappuna, 1.5.2017, minusta tuli virallisesti yrittäjä. Jotenkin vertauskuvallisesti ajattelin, että vappu, suomalaisen työn juhlapäivä, sopisi hyvin yrityksen rekisteröintipäiväksi. Nämä kaksi vuotta yrittäjänä ovat olleet erittäin antoisaa ja ihanaa aikaa, joka on opettanut enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Kahteen vuoteen mahtuu myös raskaita aikoja, jotka ovat haastaneet haluani olla yrittäjä. Tähän blogiin ajattelin purkaa rehellisiä ajatuksiani tässä hetkessä yrittäjyyteni tuomista oivalluksista.

Unelmista

Kaikki lähti liikkeelle unelmasta. Ajatuksesta tuoda kotiin sosiaali- ja terveyspalveluja kaiken ikäisille. Lisätä ihmisten hyvinvointia, antaa kiireetöntä aikaa asiakkaalle, olla läsnä toiselle aidosti, ihminen ihmiselle. Tehdä asiat alusta lähtien omalla tavalla. Kuunnella omaa intuitiota ja toisaalta antaa elämän johdattaa eteenpäin ilman liian tarkkoja suunnitelmia. Työllistää itseni, irtisanoutua työstä, jossa koin antaneeni jo kaikkeni. Halusin oppia uutta, kehittää itseäni, luoda jotain erilaista.

Kävin tässä keväällä luennoimassa Hyrian opiskelijoille yrittäjyydestä. ”Uskokaa unelmiinne”, sanoin heille. Minulla on paljon vielä unelmia. Osa toteutuu, osa ei. Tärkeintä on unelmoida ja huomata sekin, että joskus matkan varrella unelmatkin voivat muuttua. Seuraavaksi olen menossa luennoimaan Tehyn yrittäjille.

Kannustamisesta

Irtisanoutumiseni jälkeen sain kymmenittäin kommentteja, että ”oletpa rohkea, tosi hienoa, itse en uskaltaisi”! Sain myös kommentteja, että ”ainahan voit kokeilla yrittäjyyttä ja palata sitten takaisin vanhaan työhösi, huomaat varmaan pian, että ei kannata”.

Päätin heti alussa ympäröidä itseni niillä ihmissuhteilla, jotka toivat minulle iloa, voimaa, vertaistukea ja vilpitöntä kannustusta. Tiesin, että niitä tulen tarvitsemaan. Olen yrittäjäsuvun kasvatti, tiedän, mitä yrittäjyys on. Olen lapsuudestani asti nähnyt sen, mitä se vaatii. Olen kyllä nähnyt myös sen, mitä sillä voi saavuttaa.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat seisoneet rinnallani nämä pari vuotta, nostaneet ylös silloin, kun on tuntunut, että en jaksa, kannustaneet, auttaneet, tukeneet. Ja myös iloinneet kanssani niissä hetkissä, kun olen ollut onnellinen ja ylpeä työni hedelmistä. On ollut onni huomata, että lähelläni on niin paljon ihania ihmisiä. <3

Olen saanut itsekin olla apuna ja tukena myös monelle aloittelevalle yrittäjälle. On tuntunut hyvältä, kun minulta on pyydetty neuvoja ja nykyään myös luentoja yrittäjyydestä. Olen kannustanut, tukenut ja tsempannut montaa ihmistä yrittäjyyden alkutaipaleella, myös saman alan yrittäjiä. En ole koskaan kokenut, että se olisi millään tavalla minulta pois. Kerran olen huomannut, että kilpailevan yrityksen nettisivuille oli päätynyt minun kirjoittamiani lauseita, kun tuttava kertoi. Senkin otin kohteliaisuutena ja huumorilla. 🙂 Lähtökohtaisesti kannustan kuitenkin kaikkia omaperäisyyteen.

Kohtaamisesta

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki lähtee toisen ihmisen aidosta kohtaamisesta. Oli kyse sitten henkilökohtaisesta ystävyyssuhteesta, asiakkaan kohtaamisesta tai mistä tahansa arkipäivän tilanteesta, jossa ollaan vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, sillä on valtavan suuri merkitys, millaisia ihan ensimmäiset sekunnit toisen ihmisen kanssa ovat. Työssäni olen ollut asiakkaiden kanssa eri sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten vastaanotoilla, viemässä asiakkaita hoivakoteihin, hakemassa heitä sairaalasta kotiin, palavereissa omaisten kanssa, tehnyt yhteistyötä eri tahojen ammattihenkilöiden kanssa.

On ollut ihanaa saada olla mukana tilanteissa, joissa usein iäkäs asiakas on kohdattu inhimillisesti, rauhallisesti ja ystävällisesti omana itsenään. Tilanteissa, joissa häntä on kuunneltu ja arvostettu. Annan aina positiivista palautetta! Yhdelle nuorelle mieslääkärille juuri sanoin, että ”olit mahtava, kohtasit asiakkaan todella ihanasti, kiitos”! Toisinaan olen kokenut hirveää myötähäpeää silloin, kun asiakkaan saama kohtelu alan ammattilaisilta on ollut tökeröä, alentuvaa tai muuten sopimatonta. Pari kertaa meidän on pitänyt puuttua tällaisiin tilanteisiin. Siitä on jäänyt hirveän surullinen olo. Se, että työssä on kiire tai itsellä on huono päivä, ei saisi koskaan olla tekosyy asiakkaan asiattomalle kohtelulle.

Meidän hoitajien työ asiakkaiden kotona on täynnä aitoja kohtaamisia. Niissä on usein iloa ja hauskuutta, huumoriakin. Joskus niissä on myös surua, pettymystä, joskus asiakas uskaltaa jopa kiukutella. Silloin tiedämme, että meistä on tullut tarpeeksi läheisiä. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Eräs asiakas kertoi hiljattain, että on päässyt keskustelemaan hoitajamme kanssa asioista, joista ei ole koskaan voinut kertoa kenellekään. Se tuntui hyvältä. Meihin luotetaan. Onkin tärkeää olla luottamuksen arvoisia.

Työnteosta

Kun aloitin toiminimiyrittäjänä vuonna 2017, kävin läpi järjettömän paperisodan, lupaprosessit ja ilmoitusrumban ja maksoin kasan maksuja ennen kuin sain tehdä käytännössä vielä yhtään mitään. Kun alkuvuodesta 2019 muutin yritykseni osakeyhtiöksi, kävin läpi entistä suuremman paperisodan, lupaprosessit ja ilmoitusrumbat ja maksoin kasan maksuja uudelleen. En olisi koskaan voinut ennalta ymmärtää, miten suuri työ siinä kaikessa oli. Tuo kaikki vei kymmeniä työtunteja. Minulla oli onneksi apujoukkoja perheestä ja läheisistä juristiin ja tilitoimistoon, jotka tukivat, opastivat, auttoivat ja neuvoivat.

Toisinaan meihin pieniin mikroyrittäjiin kohdistuva byrokratia ja kaikki kustannukset ovat tuntuneet kohtuuttomilta. Yrittäjyys on kovaa työtä. Se ei ole millään tavalla verrattavissa palkkatyöhön, jota olen aiemmin elämässäni tehnyt. Yrittäjänä minä olen vastuussa kaikesta yrityksen toiminnasta koko ajan. Kannan vastuuta asiakkaiden saamien palvelujen laadusta, kuin myös työntekijöideni hyvinvoinnista. Sairauslomapäiviä en ole pitänyt toistaiseksi yhtäkään, lomaa minimaalisesti. Keskimäärin olen tehnyt töitä viitisenkymmentä tuntia viikossa viimeisen vuoden aikana. Vaikka rakastan työtäni, olen joskus miettinyt, että helpommallakin voisin päästä.

Tälle kesälle olen varannut pari matkaa ja varmistanut, että lepään. Olen oppinut, että lepoaika antaa tilaa uuden ideoinnille, inspiraatiolle ja palautumiselle. Jotta jaksaa huolehtia muista, on huolehdittava itsestään. Olen oppinut myös jakamaan vastuuta ihanille työntekijöilleni.

Yksinäisyydestä

On ollut välillä sydäntäsärkevää huomata, miten yksinäistä vanhuus Suomessa on. Yksi meidän missioista on tuoda ikäihmisten elämään lisää iloa, virkistystä ja onnellisuutta. Se on minusta terveyden edistämistä parhaimmillaan.

Vaikka kutsumme itseämme hyvinvointivaltioksi ja paljon on hyvin, tässä työssä näkee myös sen, että yhteiskuntamme on eriarvoistunut ja on rakenteellisia asioita, jotka eivät toimi. Lähtökohtaisesti, kun 9-kymppinen vanhus tilaa aikaa lääkäriin, hänen pitäisi sinne päästä. Yhteiskunnan arvo mitataan siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan. Yksi osa asiakaskuntaamme ovat omaishoitajat, jotka ovat jatkuvasti kovan kuormituksen alaisia ja pitävät huolta lähimmäisestään hyvin pienellä korvauksella. Toivoisin, että yhteiskuntamme pystyisi tarjoamaan entistä enemmän apua ja tukea kaikille sitä tarvitseville. Kaikki eivät jaksa taistella oikeuksistaan tai etsiä palveluja.

Yhteistyön arvokkuudesta

Parin vuoden aikana olen saanut yrittäjyyteni kautta tutustua kymmeniin uusiin ihmisiin. Se on ollut valtavan hienoa. Paitsi että olemme saaneet aivan ihania asiakkaita, myös monen asiakkaan omaiset ovat tulleet meille tutuiksi ja läheisiksi. Usein asiakkaiden asioita hoidetaan yhdessä paitsi omaisten, myös muiden ammattilaisten kesken, sekä yksityissektorin että kunnallisen puolen toimijoiden. Haluankin tässä lausua vilpittömät kiitokseni kaikille yhteistyötahoille hyvästä ja mutkattomasta yhteistyöstä. Kiitos! <3 Kukaan ei pärjää yksin. Yhteistyössä on voimaa ja se, että on erilaisia näkökulmia asioihin, tuo usein innovatiivisia ratkaisuja helpottamaan ihmisten elämää.

Olen superkiitollinen myös tiimistämme. <3 Jokainen työntekijöistämme ja taustajoukoistamme on tuonut tiimiimme jotain sellaista osaamista, jota muilla ei ole ollut. Jokainen on tuonut myös oman persoonansa, työkokemuksensa ja kehitysideansa esiin rohkeasti. Olen oppinut työntekijöiltäni paljon uutta. Esimiehenä toimiminen on ollut minulle uuden opettelua. Vaikka nykyisessä tittelissäni lukee ”toimitusjohtaja”, käteni ovat edelleen tarvittaessa asiakkaan tiskivedessä siinä missä muillakin. 🙂

Terveydelle Oy:n tiimi. Virpi, Pipsa, Taija, Katja ja Jenni.

Opiskelusta

Olen todennäköisesti ikuinen opiskelija. Tällä hetkellä opiskelen muistihoitajaksi ja olen riemuissani siitä, miten paljon jo muutaman kuukauden opintojen jälkeen olen saanut syvyyttä muistisairaan kohtaamiseen sekä ideoita muistikuntoutukseen. Tämä tulee uudistamaan myös palvelujamme syksyllä merkittävästi.

Edellisissä opinnoissani opiskelin yhteiskunnallisesti vaikuttavan palvelutuotannon kehittämistä. Koen, että se juuri on minun juttuni pähkinänkuoressa: kehittäminen ja uuden ideointi.

Palautteista

Käymme parhaillaan taas läpi kevään asiakaspalautteitamme. Asiakkaiden säännöllinen kuuntelu on työmme ydintä, heitä varten olemme olemassa ja heille palveluja kehitetään. On tärkeää säännöllisesti kysyä asiakkailta, miten meillä sujuu, ja mitä he toivovat jatkossa. Eilen lukemani palaute alkoi näin: ”Kiitos kuluneesta, en tiedä, miten arki olisi ilman teitä onnistunut”. <3

Asiakkailta saatu palaute saa välillä onnenkyyneliin. Siinä tiivistyy se, miksi me tätä työtä teemme ja se, miksi minä yrittäjäksi halusin. Ja aina, kun saamme positiivista palautetta, koen, että olemme onnistuneet. Tiiminä.

Olet lämpimästi tervetullut vappukahveillemme tiistaina 30.4.2019 klo 12-16 uusiin toimitiloihimme osoitteeseen Hämeenkatu 32. Tarjolla simaa ja munkkeja! Juhlistan 2-vuotista yrittäjyyttäni yhdessä yhteistyökumppanini Jalkakeitaan, tiimimme, asiakkaidemme, omaisten ja yhteistyökumppaneiden kesken – tule mukaan ja tuo läheisesikin!

Onnellista kevättä!

Taija

/0 Comments/by

Turvallisuutta ikääntyvän arkeen

Tiesitkö, että Suomessa tapahtuu noin 800 000 koti- ja vapaa-ajan tapaturmaa vuosittain?

Kartoituskäyntejä tehdessä asiakkailla on tärkeää havainnoida asunnon turvallisuutta. Se on aivan yhtä tärkeä elementti kuin asiakkaan sairauksien, elintapojen ja läheisverkostojen läpikäynti. Kotikäynneillä olen saanut huomata, että ihmiset asuvat hyvin erilaissa asuinolosuhteissa ja ympäristöissä. On aivan eri asia lähteä kartoittamaan ihmisen avun tarvetta kerrostalokolmiossa keskustan hissitalossa kuin 40-luvun omakotitalossa 20km lähimmästä keskuksesta ja palveluista.

Ihminen itse tarkastelee omaa elinympäristöään usein hieman eri näkövinkkelistä kuin satunnaisella käynnillä oleva ulkopuolinen ammattilainen. Asuntoon astuessani huomaan, jos matonreunat ovat rullalla, lattialla lojuu vaarallisia johtoja tai muita sinne kuulumattomia tavaroita. Kiinnitän huomiota siihen, että keittiössä sammutuspeite on helposti saatavilla hellan läheisyydessä ja palovaroittimet on paikoillaan ja toiminnassa. Myös se, miten helposti asunnosta päästään ulos tai sinne päästään sisään, ovat olennaisia asioita, etenkin, jos liikutaan apuvälinein. Ikääntyneillä erityisesti pesutilat ovat toisinaan hyvin haasteellisia suhteessa omaan toimintakykyyn, ja kynnys avun pyytämiselle pesutilanteissa on usein korkealla.

Koska ikäihminen itse ei enää välttämättä kykene havainnoimaan asuntonsa vaaranpaikkoja tai teettämään asunnossa korjaustoimenpiteitä, läheiset ja omaiset nousevat tärkeään asemaan tässä kohtaa. Yhteistuumin on hyvä miettiä, miten ikäihmisen arjen saa pidettyä mahdollisimman turvallisena. Pienilläkin asunnon muutoksilla voidaan ehkäistä tapaturmia; esimerkiksi kynnysten poistamisella tai muokkaamalla niitä pienemmiksi voidaan ehkäistä kompastumisia. Löytyykö läheisesi keittiöstä liesivahti? Liesivahdin asentamisella voidaan ehkäistä tulipalon syttymistä, jos levy unohtuukin päälle. Tämä on erityisen tärkeää muistisairailla henkilöillä.

Riittävän valaistuksen ja valokatkaisijoiden määrällä voidaan turvata se, ettei ikäihminen joudu liikkumaan hämärässä, jossa vaaranpaikkoja on entistä vaikeampi havaita. Osa vanhuksen kodin turvallisuutta ovat asianmukaiset apuvälineet: tukikahvat, kaiteet, suihkutuolit ja liukuesteet. Onko kylpyhuoneen lattia märkänä liukas? Kaatumisen varalta ikääntyneellä on hyvä olla turvapuhelin, jolla hälyttää apua. Hyvä on pohtia myös turvallisuutta eri vuodenaikoina. Joutuuko läheisesi ajelemaan pitkiä automatkoja liukkailla teillä talvella tai kantamaan yksin suuria ruokakasseja kaupasta kotiin? Kerryttääkö syksyn vesisade lammikkoja liukkaiden puulaattojen päälle omakotitalon pihalla? Jäätyvätkö portaat? Kuka hiekoittaa pihan?

Näin terveydenhoitajan näkövinkkelistä katsottuna merkittävä osa arjen turvallisuutta ovat ehdottomasti myös elintavat ja terveyteen liittyvät asiat. Hoitosuunnitelmaa tehdessä kartoitetaan esimerkiksi aistien toiminta; sillä on suuri merkitys, että ihmisellä on asianmukaiset silmälasit tai tarvittaessa kuulokoje. Säännöllinen lääkelistan päivittäminen lääkärin vastaanotolla on yhtä tärkeää kuin riittävä, terveellinen ja monipuolinen syöminenkin. Lääkkeet tulee ottaa oikeina annoksina ja oikeaan aikaan. Riittävä yöuni on tärkeää. Myös päihteidenkäytöllä voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Iäkkäälle pienikin alkoholin määrä voi lisätä altiutta tapaturmille. Alkoholin käytöstä kannattaa siis reilusti kysyä myös ikäihmiseltä. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu monista eri osa-alueista, joista kaikki ovat merkityksellisiä.

Ikäihmisen toimintakykyä tulisi pitää yllä mahdollisimman pitkään. Hyvillä apuvälineillä ja ympäristön olosuhteilla on suuri merkitys ikääntyneen liikkumisen ja ulkoilun mahdollistamisessa. Nastat kengänpohjissa ja riittävä hiekoitus pihalla turvaavat ulkoiluhetkiä siinä missä riittävän avoimet kulkureitit ja heijastimetkin. Joskus pelkkä kaatumisenpelko voi estää ikäihmistä uskaltautumasta ulos liikkumaan. Silloin on hyvä ajatus hankkia arkipäiviin seuraa, virikkeitä ja turvaa, jotta elämä ei kutistu neljän seinän sisälle. Arjessa pienikin liikunta ylläpitää toimintakykyä, mutta myös virkeää mieltä ja hyvää oloa.

 

Hyvää tietoa tapaturmien ehkäisemisestä ikääntyneillä – ja toki myös muilla ihmisillä – löydät osoitteesta www.kotitapaturma.fi tai Turvallisia vuosia -esitteestä, jota ovat olleet suunnittelemassa mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Punainen Risti sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Muista tallentaa niin ikäihmisen kuin lapsenkin puhelimeen myös yleinen hätänumero 112.

Turvallista marraskuuta! 

Taija

 

/by