Artikkelit

Onni on vanheta – vai onko?

Vanhustenviikkoa vietetään 4.-11.10. teemalla Onni on vanheta. Myönnän, että yllä kirjoittamani otsikon mukaisesti ensimmäinen mietteeni oli, onko todella näin.

Pyöritän neljättä vuotta omaa kotihoitoyritystäni. Näiden vuosien aikana olen saanut tutustua pitkälti yli sataan vanhukseen, heidän omaisiinsa ja elämäänsä ylipäätään. Tämän kokemukseni pohjalta näen, että yhteiskuntamme on jakaantunut hyväosaisiin vanhuksiin ja huonompiosaisiin vanhuksiin.

On heitä, joilla on välittäviä omaisia ympärillään ja taloudellisia mahdollisuuksia ostaa itselleen palveluja tarpeidensa ja toiveidensa mukaan: kotihoitoa, kotipalvelua, siivousapua, kävelylenkkiseuraa. On heitä, jotka voivat tilata kauppakassin kotiovelle ja heitä, joita omaiset vievät kauppa- ja apteekkireissuille sekä mahdollistavat matkustamisen lähisukulaisten luo toiselle puolelle Suomea. On heitä, joilla on mökki, lomaosake tai hyvät sijoitukset sekä lapsenlapset, jotka tuottavat suurta iloa vielä vanhuusvuosina. Heitä, joilla toimintakyky on säilynyt ihmeellisen hyvänä, vaikka ikä kolkuttelee lähellä sataa vuotta. Heitä, joista huolehditaan ja välitetään joka päivä. Heitä, joille todella on onni vanheta, kun elämässä on kaikki mahdottoman hyvin.

Ikävä kyllä näiden vuosien aikana olen kohdannut runsaasti myös niitä vanhuksia, joilla elämän täyttävät huolet, kivut, yksinäisyys ja taloudellinen ahdinko. Heitä, joilla ei ole säästöjä, ei omaisia, ei puolisoa, ei ketään. Heitä, jotka eivät pääse lääkärille kunnalliselle puolelle usean viikon jonotuksesta huolimatta ja heitä, joilla ei ole varaa yksityislääkärin vastaanottoon. Heitä, jotka uupuvat kotona läheisensä omaishoitajana saadessaan vain pari päivää kuukaudessa lepoaikaa. Heitä, väliinputoajia, jotka todetaan kunnallisella puolella ”liian hyväkuntoisiksi” saamaan kotihoidon palveluja, mutta joilla ei ole varaa kustantaa yksityistä apua. Heitä, jotka sairaalaan joutuessaan kirjoittavat meidät kotihoidon hoitajat lähiomaisen kohdalle, koska ketään muuta ei ole. Heitä, joiden vuoksi me usein taistelemme saadaksemme heille apua kotiin, arkeen ja yksinäisyyteen. Heitä, joille haetaan erilaisia tukia ja avustuksia, koska muutama kymppi kuukaudessa voi tehdä merkittävän suuren muutoksen arjessa.

Suomalaisen terveydenhuollon ja yhteiskunnan ylpeydenaihe on aina ollut julkinen terveydenhuolto ja julkisin verovaroin pyörivät koulut, hammashoidot, terveyskeskuspalvelut ja muut instanssit, jotka tukevat elämänpolulla vauvasta vaariin. Valitettavasti tässä neljän vuoden aikana niin kovin moni näistä palveluista on tuntunut menevän heikompaan suuntaan, ja ihmisten eriarvoistuminen alkaa näkyä niin lapsissa kuin vanhuksissakin. Se on hirmu surullista. Se on asia, joka pitäisi korjata mahdollisimman pian ja mahdollisimman hyvin. Yhteiskunnan arvo punnitaan siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan.

Viimeiset 15 vuotta minua on kyselty mukaan kunnallispolitiikkaan. Sinä päivänä, kun päätän lähteä, tiedän täysin, mitkä asiat omalla agendalistallani tulevat olemaan.

Mitä meistä jokainen voi tehdä oman onnellisen vanhuuden eteen? Realistisesti: säästää rahaa, ylläpitää omaa henkistä jaksamista sekä fyysistä toimintakykyä. Ylläpitää ihmissuhteita, jotka tuovat elämään onnellisuutta ja iloa. Jumpata muistia, valita portaat hissin sijaan, selvitellä ajoissa omia taloudellisia asioita ja tehdä valtuutuksia sellaiselle henkilölle, johon luottaa hädän hetkellä. Kaikkea ei toki elämässä voi ennakoida, mutta niin kovin usein sairastuminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja laittaa kaiken uusiksi. Silloin on apua siitä, että on ehtinyt joskus ennakoida asioita edes vähän.

Mitä meistä jokainen voi tehdä toisen onnellisen vanhuuden eteen? Tarjota apua naapurin yksinäiselle vanhukselle käymällä kaupassa tai apteekissa hänen puolestaan. Leipoa omenapiirakan ja viedä sen yksinäisen vanhuksen ovelle. Jäädä juttelemaan hetkeksi toisen ihmisen kanssa. Antaa omaa aikaa ja apua. Pitää huolta omista vanhemmista, isovanhemmista tai muista suvun vanhuksista. Soittaa ja kysellä kuulumisia. Viedä lapsenlapsia kylään, hankkia kotiin apuvälineitä, auttaa arjen pienissä askareissa tai ilahduttaa yllätysvisiitillä. Ostaa omalle äidille, isälle tai isovanhemmalle kotiin palveluja, joilla tuetaan toimintakyvyn säilymistä ja omassa kodissa selviämistä sekä ehkäistään yksinäisyyttä silloin, kun omaiset ovat kaukana. Moni asiakkaistamme ilahtuu suunnattomasti ihan vain siitä, että pääsee kanssamme kävelylle ulos tai saa kahvikupposen ääressä kertoa rauhassa, mitä tänään kuuluu. Turvapuhelimen hankinta omalle vanhusläheiselle on sekin yksi suurimmista rakkaudenteioista, mitä voi tehdä, sillä voi pelastaa paljon, jopa toisen hengen.

Liityin viime keväänä sosiaalisessa mediassa Naapuriapu-nimiseen ryhmään, jonka kautta pääsin muutaman kerran auttamaan vieraita ihmisiä, jotka olivat taloudellisessa tai muussa ahdingossa johtuen vallitsevasta korona-tilanteesta. Itselle jäi hirmu hyvä mieli, kun ojensi ruokakassin sitä tarvitsevalle.

Hyvä tuo hyvää, sanotaan. Uskon tähän vahvasti. Meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa jossain määrin siihen, millainen onni on vanheta – meille itsellemme, läheisillemme ja yhteiskunnallisesti.

Pidä huolta läheisistäsi – ja itsestäsi!

<3 Taija

/0 Comments/by

Ennaltaehkäisyn ja virkistyksen merkityksestä

Valtaosa kotihoidosta yleisesti ottaen painottuu kotisairaanhoitoon, hoivatyöhön ja kotiapuun. Alusta lähtien olen halunnut tarjota asiakkaillemme myös mahdollisuutta preventiiviseen eli ennaltaehkäisevään toimintaan yhä suuremmassa määrin. Se tarkoittaa käytännössä kaikkea sitä toimintaa, millä ylläpidetään asiakkaan toimintakykyä, edistetään terveyttä ja huolletaan hyvinvointia. Sitä kutsutaan myös kuntouttavaksi työotteeksi. Sille pitäisi olla aikaa ja mahdollisuuksia kaikessa asiakastyössä, mutta valitettavan monesti resurssit ovat ihan valtakunnallisesti niin pienet, että vain välttämättömyydet hoidetaan.

Joskus kuulee siitä, kuinka asiakas ei ole ollut vielä ”tarpeeksi sairas” päästäkseen kotihoidon asiakkaaksi. Tämä on harmillista, sillä mitä aikaisemmin kotiin otetaan apua, sitä pidempään asiakas yleensä pienemmillä avuilla selviää. Parasta sairaanhoidon ja kalliiden hoitokustannusten ennaltaehkäisyä on riittävän aikainen ja laadukas terveydenhoito.

Eri asiakkaille nämä ennaltaehkäisevät ja hyvinvointia lisäävät asiat voivat tarkoittaa hyvin erilaisia keinoja tukena arjessa. Ne voivat olla ihan pieniä arkisia valintoja tai pitkäkestoisia kuntoutussuunnitelmia isommilla tavoitteilla. Omista asiakkaistamme suurin osa on 80-90-vuotiaita eli merkittävän iäkkäitä, mutta heidän toimintakykynsä on hyvin vaihtelevaa. Osa pärjää vielä lähes kokonaan ilman apuvälineitä, ja muisti leikkaa terävänä kuin partaveitsi. Silloin pyrimme tukemaan tätä omatoimisuutta mahdollisimman pitkälle. Osan kotiin on hankittu apuvälinepalvelusta arkea helpottamaan mm. sängynlaitoja, tukikaiteita, rollaattoreita ja nostovälineitä, jotta asiakas säilyttäisi omatoimisuuden arjen askareissa tuetusti.

Työssämme pyrimme aina asiakkaan omatoimisuuden aktivointiin ja osallistamiseen. Siihen, että löydämme asioita, jotka ilahduttavat, innostavat, saavat tarttumaan toimeen ja palkitsevat.

Iloitsen aina suuresti siitä, kun asiakkaat ja omaiset antavat meille niin sanotusti vapaat kädet toimintamme ja kotikäyntiemme suunnitteluun. Silloin lähdemme liikkeelle siitä, mitkä ovat asiakkaan tarpeet ja toiveet ja millä keinoin me ammattilaiset suosittelemme, että asiakkaan toimintakykyä ylläpidetään. On fakta, että meillä on ihan eri mahdollisuudet lähteä virkistämään ja kuntouttamaan asiakasta, jos käytössä on puolen tunnin sijaan kaksi tuntia.

Yksi parhaista keinoista tukea toimintakykyä ja lisätä mielenvirkeyttä on säännöllinen ulkoilu. Moni ikäihminen on saattanut asiakkaaksi tullessaan luopua ulkoilusta lähes kokonaan kaatumisen tai yksinäisyyden pelossa ja viettää sisällä jopa monta kuukautta. Erityisesti tänä haasteellisena keväänä ulkoilu on ollut koko ajan läsnä asiakkaidemme arjessa osana taisteluamme koronaepidemian aiheuttamaa ahdistusta vastaan. Se on ollut mielestäni äärettömän tärkeää!

Ulkoilu mukavassa seurassa ja kiireettömässä ilmapiirissä virkistää mieltä, ylläpitää sekä aerobista että lihaskuntoa ja pitää ihmisen osana ympärillä toimivaa yhteiskuntaa, kun ei jäädä yksin neljän seinän sisälle. Auringon lisääntyessä ihminen nauttii ulkona myös hyvän annoksen d-vitamiinia. Kauhistuin keväällä, kun kuulin, että osa ihmisistä oli ihan todella ottanut kirjaimellisesti ohjeen pysyä sisätiloissa koko ajan. Jos emme pääsisi kuukausiin viemään asiakkaitamme kävelylle ulos, heidän toimintakyvystään olisi vain rippeet jäljellä enää syksyllä. Emme tietenkään ole vieneet ketään ruuhkaisille paikoille, mutta kävelypolulla on saanut ihan rauhassa nauttia kevään etenemisestä ja lisääntyvästä auringosta.

Osa asiakkaista on huonommassa kunnossa eikä ulkoilu välttämättä aina onnistu enää edes rollaatorin tai pyörätuolin kanssa. Silloin voidaan ottaa avuksi parveke ja kuvitella retkeä luontoon parvekekukkien lomassa jäätelöä syöden. Jos kunto sallii, voidaan tehdä pientä tuolijumppaa. Kotona voidaan lukea yhdessä päivän lehtiä, tehdä sanaristikoita tai muuta muistijumppaa ja keskustella aiheista maan ja taivaan väliltä. Voidaan leipoa pullaa, pelata muistipeliä, ottaa videopuhelu omaiselle tai rullata hiukset kauniisti. Voidaan tuoda eläinystävämme kylään ilahduttamaan. Koiran hoitaminen tunnetusti laskee verenpainetta, mutta sen hetkellinenkin vierailu asiakkaalla ja sormien liu´uttaminen turkin läpi tuottaa hyvää mieltä ja iloa. Koiralle on turvallista kertoa kaikenlaisista tunteista.

Tänäkin kesänä aiomme viedä asiakkaitamme nauttimaan irtojäätelöstä, nuuhkimaan mansikkatilan huumaavaa mansikantuoksua ja ihailemaan kaupungin kukkaistutuksia. Olemme luvanneet myös saattaa vanhat ystävykset yhteen pihakahvien muodossa, kun paljastui, että molemmat ovat meidän asiakkaita. <3

Mielestäni hirmu tärkeää on muistaa, että ihmisen elämä on arvokas sen jokaisessa vaiheessa. Alusta loppuun pitäisi olla sallittua ja mahdollista nauttia jokaisesta päivästä niissä rajoissa, kun se on mahdollista. Tehdä asioita, joista nauttii, itse tai toisen avustuksella. Olennainen osa kaikkea ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, kuntoutusta ja hoitotyötä ylipäätään on toivo. Se on puskuri, joka kuljettaa eteenpäin silloinkin, kun ollaan vähän myrskyissä tai karikoissa. Meidän hoitotyön ammattilaisten tehtävä on ruokkia sitä toivoa.

Jos kaipaat apukäsiä omaan tai lähiomaisesi arkeen, ota meihin yhteyttä! Onnellista ja aurinkoista alkavaa kesää!

<3 Taija

Kuvat julkaistu asiakkaiden luvalla.

/0 Comments/by

Oi muistatko vielä sen virren

Aloitan tammikuussa muistihoitajaopinnot. Olen asiasta superinnoissani, koska idea muistihoitajuudesta on ollut mielessäni jo pari vuotta. Ensin piti kuitenkin saada alta pois edelliset terveysalan johtamisopinnot ja raivata kalenteriin aikaa taas uusien asioiden oppimiseen. Työn ohessa opiskelu on jo vuosia ollut minulle elämäntapa, oma henkireikä ja innostuksen kohde, joka antaa aina lisää energiaa ja iloa arkeen ja syvyyttä omaan työhön. Se antaa myös mahdollisuuden tavata hienoja ihmisiä, vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja oppia puolin ja toisin. Monta ihanaa ystävää on jäänyt mukaan matkalle edellisistä opinahjoista.

Yritykseemme on viime kuukausien aikana tullut runsain mitoin lisää muistisairaita asiakkaita. Nuorimmat heistä ovat työikäisiä, vanhimmat lähempänä sataa ikävuotta. Muistisairaus koskettaa aina voimakkaasti paitsi ihmistä itseään, myös hänen lähipiiriään. Se koskettaa myös meitä hoitajia. Omalla kohdallani muistisairaan kohtaaminen on opettanut rauhallisuutta, hetkessä elämistä, oman terveyden ja toimintakyvyn arvostamista sekä läheisten roolin pohtimista sekä asiakkaiden elämässä että omassa elämässäni. Se on myös lisännyt tiedonhaluani muistisairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä merkittävästi. Hakeuduin muistihoitajakoulutukseen, koska haluan saada lisää konkreettisia työkaluja muistisairaan kanssa toimimiseen, hyvän elämänlaadun ylläpitämiseen ja läheisten tukihenkilönä toimimiseen. Erityisesti minua kiinnostaa opintojen osa-alue, jossa opetellaan käyttämään erilaisia luovia menetelmiä asiakastyössä muistisairaan kanssa.

Jokainen muistisairas on yksilö ja oma persoonansa, joten sen huomioiminen kaikessa hoitotyössä on aina olennaista ja tärkeää. Muistisairaus on diagnoosi, mutta ihminen itsessään on paljon enemmän. Hän on tunteva, tahtova, tietävä ja omanlaisensa kokonaisuus, joka pitäisi aina kohdata inhimillisyydellä ja arvostuksella. Surullista on ollut havaita tilanteita, joissa muistisairas sivuutetaan niin kuin hän ei olisi paikalla.

Muistisairaudet numeroina

Muistiliiton mukaan yli 14.000 ihmistä sairastuu muistisairauksiin vuodessa. Heistä jopa noin 7000 on työikäisiä. Suomessa on kokonaisuudessaan lähes 200.000 muistisairasta ihmistä.

”Mikä on tiistai?”

Muistisairauksia on erilaisia, ja ne ilmenevät hyvinkin eri tavoin. Alzheimerintautia sairastavien asiakkaidemme kanssa puheessa toistuvat usein samat fraasit ja muistot menneiltä vuosilta. Vaikka lähimuisti on heikentynyt, lapsuuden laulut ja tarinat saattavat kertautua yhden kotikäynnin aikana monen monta kertaa. Usein asiakkaalle on iloa tuottavaa muistella yhdessä jotakin laulua tai runoa vaikkapa lapsuusvuosilta. Asiakas saattaa muistaa hyvinkin tarkasti vaikkapa oman äidin käyttämän parfyymin tuoksun tai isän äänenpainon jossain tilanteessa sekä vuosiluvut. Sen sijaan juuri äsken läpikäyty keskustelu saattaa pyyhkiytyä hetkessä pois mielestä, ja se saatetaan käydä useamman kerran uudelleen ja uudelleen.

Muistisairaus voi kuitenkin ilmetä myös niin, että esimerkiksi otsalohkoa vaurioittavissa muistisairauksissa sanat ja niiden merkitykset voivat kadota. Tämä konkretisoitui minulle eräänä työpäivänä, kun selitin asiakkaalle tiistaipäivän lääkkeistä, ja hän kysyi minulta yllättäen, ”mikä se on se tiistai?”

Osassa muistisairauksia sairaudentunto saattaa puuttua muistisairaalta kokonaan, mikä tuo erityisiä haasteita arkeen sekä ihmisen itsensä kannalta, mutta myös läheisten kanssa. Ihminen voi muuttua persoonaltaan voimakkaastikin, mikä voi aiheuttaa myös surua ja suurta hämmennystä läheisissä. Moni tytär on kokenut outona sen, että ennen siisteydestä niin tarkka äiti ei suostukaan enää suihkuun eikä anna imuroida kotona ollenkaan. Myös se, että aiemmin arka ja hiljainen henkilö saattaakin yllättäen muuttua puheiltaan kovin estottomaksi, saattaa herättää hämmennystä.

Muistisairaankin kohdalla on kuitenkin tärkeää tukea hyvinvointia ja normaalia arkielämää niin pitkälle kuin mahdollista. Arjessa pitäisi olla edelleen mahdollisuus asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä ja virkistystä, mutta myös riittävään lepoon.

Miten voit itse ennaltaehkäistä muistisairauksia?

Työikäisen on hyvä muistaa huolehtia omasta aivoterveydestään ja muististaan jo siinä vaiheessa, kun mitään erityisiä ongelmia ei ole havaittavissa. Mainiota aivojumppaa ovat esimerkiksi kaikenlainen jatkokouluttautuminen sekä ristisanatehtävät. Stressi ja jatkuva ylikuormittuminen ovat aivoille rasite. Aivot hyötyvät terveellisestä ravinnosta, sopivasta määrästä mielekästä ja aivoja jumppaavaa tekemistä sekä levon ja itsensä rauhoittamisen muistamisesta. Älä pihistä yöunista! Myös liikunta on tärkeä osa hyvinvointia ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Jos kärsii esim. unettomuudesta, jatkuvasta työstressistä, korkeasta verenpaineesta tai pätkivästä muistista, kannattaa miettiä, mitä omassa elämässä voisi muuttaa, jotta kokonaisuuden saisi parempaan tasapainoon.

Jatkuva ylikuormitus aivoissa on sekin riski niin muistisairauksille kuin monille muillekin sairauksille.

Moni ihminen kuormittuu huomaamattaan siitä, että arkemme on niin täynnä ärsykkeitä. Olen itse hyvin herkkä tälle asialle, joten hakeudun mahdollisimman usein metsään lenkille koirani kanssa, käytän sosiaalista mediaa vain 2-3 päivänä viikossa, vältän suuria ja ruuhkaisia kauppoja ja huolehdin, että jokaiseen viikkoon mahtuu kiirepäivien vastapainoksi myös sellaisia päiviä, jolloin saan tehdä asioita rauhallisemmin, hitaammin, hiljaisuudessa. On paitsi toista kunnioittavaa, myös itseä rauhoittavaa pyrkiä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Oma hyvinvointi on edellytys sille, että jaksaa työkseen huolehtia muista. Levännyt mieli palkitsee, sillä työnteko sujuu oikeassa vireystilassa iloisissa ja aikaansaavissa merkeissä. Välillä kaikessa innostuksessaan on vaikeaa muistaa rajata itselleen tarpeeksi lomaa. Vuodenvaihteessa piipahdin kuitenkin muutaman päivän lomalla Puolassa, jossa sain ihailla muun muassa kaunista Itämerta joutsenineen.

dav

Pidetään huolta niin muististamme kuin itsestämme ja läheisistämme ylipäätään. Onnellista ja elämyksellistä alkanutta vuotta Sinulle!

Taija

Lähteet: Muistiliitto (2019)

/0 Comments/by

Turvallisuutta ikääntyvän arkeen

Tiesitkö, että Suomessa tapahtuu noin 800 000 koti- ja vapaa-ajan tapaturmaa vuosittain?

Kartoituskäyntejä tehdessä asiakkailla on tärkeää havainnoida asunnon turvallisuutta. Se on aivan yhtä tärkeä elementti kuin asiakkaan sairauksien, elintapojen ja läheisverkostojen läpikäynti. Kotikäynneillä olen saanut huomata, että ihmiset asuvat hyvin erilaissa asuinolosuhteissa ja ympäristöissä. On aivan eri asia lähteä kartoittamaan ihmisen avun tarvetta kerrostalokolmiossa keskustan hissitalossa kuin 40-luvun omakotitalossa 20km lähimmästä keskuksesta ja palveluista.

Ihminen itse tarkastelee omaa elinympäristöään usein hieman eri näkövinkkelistä kuin satunnaisella käynnillä oleva ulkopuolinen ammattilainen. Asuntoon astuessani huomaan, jos matonreunat ovat rullalla, lattialla lojuu vaarallisia johtoja tai muita sinne kuulumattomia tavaroita. Kiinnitän huomiota siihen, että keittiössä sammutuspeite on helposti saatavilla hellan läheisyydessä ja palovaroittimet on paikoillaan ja toiminnassa. Myös se, miten helposti asunnosta päästään ulos tai sinne päästään sisään, ovat olennaisia asioita, etenkin, jos liikutaan apuvälinein. Ikääntyneillä erityisesti pesutilat ovat toisinaan hyvin haasteellisia suhteessa omaan toimintakykyyn, ja kynnys avun pyytämiselle pesutilanteissa on usein korkealla.

Koska ikäihminen itse ei enää välttämättä kykene havainnoimaan asuntonsa vaaranpaikkoja tai teettämään asunnossa korjaustoimenpiteitä, läheiset ja omaiset nousevat tärkeään asemaan tässä kohtaa. Yhteistuumin on hyvä miettiä, miten ikäihmisen arjen saa pidettyä mahdollisimman turvallisena. Pienilläkin asunnon muutoksilla voidaan ehkäistä tapaturmia; esimerkiksi kynnysten poistamisella tai muokkaamalla niitä pienemmiksi voidaan ehkäistä kompastumisia. Löytyykö läheisesi keittiöstä liesivahti? Liesivahdin asentamisella voidaan ehkäistä tulipalon syttymistä, jos levy unohtuukin päälle. Tämä on erityisen tärkeää muistisairailla henkilöillä.

Riittävän valaistuksen ja valokatkaisijoiden määrällä voidaan turvata se, ettei ikäihminen joudu liikkumaan hämärässä, jossa vaaranpaikkoja on entistä vaikeampi havaita. Osa vanhuksen kodin turvallisuutta ovat asianmukaiset apuvälineet: tukikahvat, kaiteet, suihkutuolit ja liukuesteet. Onko kylpyhuoneen lattia märkänä liukas? Kaatumisen varalta ikääntyneellä on hyvä olla turvapuhelin, jolla hälyttää apua. Hyvä on pohtia myös turvallisuutta eri vuodenaikoina. Joutuuko läheisesi ajelemaan pitkiä automatkoja liukkailla teillä talvella tai kantamaan yksin suuria ruokakasseja kaupasta kotiin? Kerryttääkö syksyn vesisade lammikkoja liukkaiden puulaattojen päälle omakotitalon pihalla? Jäätyvätkö portaat? Kuka hiekoittaa pihan?

Näin terveydenhoitajan näkövinkkelistä katsottuna merkittävä osa arjen turvallisuutta ovat ehdottomasti myös elintavat ja terveyteen liittyvät asiat. Hoitosuunnitelmaa tehdessä kartoitetaan esimerkiksi aistien toiminta; sillä on suuri merkitys, että ihmisellä on asianmukaiset silmälasit tai tarvittaessa kuulokoje. Säännöllinen lääkelistan päivittäminen lääkärin vastaanotolla on yhtä tärkeää kuin riittävä, terveellinen ja monipuolinen syöminenkin. Lääkkeet tulee ottaa oikeina annoksina ja oikeaan aikaan. Riittävä yöuni on tärkeää. Myös päihteidenkäytöllä voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Iäkkäälle pienikin alkoholin määrä voi lisätä altiutta tapaturmille. Alkoholin käytöstä kannattaa siis reilusti kysyä myös ikäihmiseltä. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu monista eri osa-alueista, joista kaikki ovat merkityksellisiä.

Ikäihmisen toimintakykyä tulisi pitää yllä mahdollisimman pitkään. Hyvillä apuvälineillä ja ympäristön olosuhteilla on suuri merkitys ikääntyneen liikkumisen ja ulkoilun mahdollistamisessa. Nastat kengänpohjissa ja riittävä hiekoitus pihalla turvaavat ulkoiluhetkiä siinä missä riittävän avoimet kulkureitit ja heijastimetkin. Joskus pelkkä kaatumisenpelko voi estää ikäihmistä uskaltautumasta ulos liikkumaan. Silloin on hyvä ajatus hankkia arkipäiviin seuraa, virikkeitä ja turvaa, jotta elämä ei kutistu neljän seinän sisälle. Arjessa pienikin liikunta ylläpitää toimintakykyä, mutta myös virkeää mieltä ja hyvää oloa.

 

Hyvää tietoa tapaturmien ehkäisemisestä ikääntyneillä – ja toki myös muilla ihmisillä – löydät osoitteesta www.kotitapaturma.fi tai Turvallisia vuosia -esitteestä, jota ovat olleet suunnittelemassa mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Punainen Risti sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Muista tallentaa niin ikäihmisen kuin lapsenkin puhelimeen myös yleinen hätänumero 112.

Turvallista marraskuuta! 

Taija

 

/by