Syksyn tullen opiskelijat palaavat taas koulun penkille. Viime vuosina olen saanut ohjata uusia, innokkaita terveydenhoitajaopiskelijoita vuosittain niin sairaanhoidon vastaanotoilla kuin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon puolellakin. Kun uusi opiskelija tulee muutaman viikon työharjoittelujaksolle, hän on usein alussa hieman arka ja jännittynyt, mutta harjoittelujakson lopussa huojentunut, ammattitaitoaan kehittänyt ja innostunut tuleva terkkari, ja mikä parasta, suuri apu työssä myös ohjaajalle.
Olen aina tykännyt kovasti opiskelijoideni ohjaamisesta ja lähes joka kerta tirauttanut kyyneleitä, kun opiskelija on viimeisenä harjoittelupäivänään kiitellyt minua ohjaamisesta. Ihania kortteja ja lahjojakin olen saanut. Taas on yksi tuleva alan ammattilainen siirtymässä seuraavaan harjoitteluun ja uusiin haasteisiin.
Opiskelijoiden ohjaaminen on ollut sikälikin mahtavaa, että heillä on usein se uusin teoriatieto suoraan koulun penkiltä tullessaan. Aina on ollut myös niin, että olen itse oppinut jotain opiskelijalta. Kävipä kerran niinkin, että eräs ihana terveydenhoitajaopiskelijani paljastui yllättäen mökkinaapurikseni ja sen seurauksena päädyin ostamaan häneltä koiranpennun! Olemme edelleen yhteydessä ja niin ovat koirammekin.
Muistan omat ensimmäiset työharjoitteluni ja hoitoalan kesätyöpaikkani hyvin. Muistan sen, miten ensimmäisessä keikkatyöpaikassani minut oli heti ensimmäisenä iltana laitettu vastuuseen seitsemästä potilashuoneesta ja olin kauhuissani. Siihen aikaan riitti, että olin antanut puhelinnumeron ja nimen, kukaan ei halunnut nähdä opintopisteitä tai todistuksia. Muistan myös sen, miten ihania ja ammattitaitoisia ohjaajia minulla oli niin sairaalassa, terveyskeskuksessa kuin kouluissa ja neuvoloissakin. Osan näistä ihanista ihmisistä sain myöhemmin kollegoikseni. Näin todella sydämmellään hoitotyötä tekeviä arjen sankareita.
Muistan myös ne hoitajat, jotka eivät kohdelleet meitä opiskelijoita mukavasti. Ja ne hetket, joissa työyhteisöissä oli hirveä kiire ja miten kuntouttavasta työotteesta ei näkynyt ripaustakaan.
Opiskelijan ohjaamisessa on suuri vastuu. Opiskelija omaksuu ohjaajaltaan ja tulevalta kollegaltaan paitsi toimintatavat, kädentaidot ja ergonomian, myös asenteet ja ilmapiirin.
Palaan itsekin kesäloman jälkeen taas koulunpenkille suorittamaan johtamisen jatko-opintojani. Aikuisopiskelu on aivan mahtavaa! Kun on tehnyt käytännön työtä, osaa suhteuttaa teoriatiedon omaan työhön ja osaamiseen. Näiden kuukausien aikana olen oppinut uutta paitsi opettajilta ja koulukavereiltani, myös itsestäni. Yksi elämän ihanimpia asioita on se, että aina riittää uutta opittavaa. Se pitää mielen virkeänä vielä vanhemmallakin iällä. Lähipiiristäni löytyy muuten ihmisiä, jotka ovat suorittaneet tutkintoja vielä 5- ja 6-kymppisinäkin. Aika hienoa!
Uuden oppimisen riemua teille kaikille myös!
Taija
Opiskelun riemua
Syksyn tullen opiskelijat palaavat taas koulun penkille. Viime vuosina olen saanut ohjata uusia, innokkaita terveydenhoitajaopiskelijoita vuosittain niin sairaanhoidon vastaanotoilla kuin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon puolellakin. Kun uusi opiskelija tulee muutaman viikon työharjoittelujaksolle, hän on usein alussa hieman arka ja jännittynyt, mutta harjoittelujakson lopussa huojentunut, ammattitaitoaan kehittänyt ja innostunut tuleva terkkari, ja mikä parasta, suuri apu työssä myös ohjaajalle.
Olen aina tykännyt kovasti opiskelijoideni ohjaamisesta ja lähes joka kerta tirauttanut kyyneleitä, kun opiskelija on viimeisenä harjoittelupäivänään kiitellyt minua ohjaamisesta. Ihania kortteja ja lahjojakin olen saanut. Taas on yksi tuleva alan ammattilainen siirtymässä seuraavaan harjoitteluun ja uusiin haasteisiin.
Opiskelijoiden ohjaaminen on ollut sikälikin mahtavaa, että heillä on usein se uusin teoriatieto suoraan koulun penkiltä tullessaan. Aina on ollut myös niin, että olen itse oppinut jotain opiskelijalta. Kävipä kerran niinkin, että eräs ihana terveydenhoitajaopiskelijani paljastui yllättäen mökkinaapurikseni ja sen seurauksena päädyin ostamaan häneltä koiranpennun! Olemme edelleen yhteydessä ja niin ovat koirammekin.
Muistan omat ensimmäiset työharjoitteluni ja hoitoalan kesätyöpaikkani hyvin. Muistan sen, miten ensimmäisessä keikkatyöpaikassani minut oli heti ensimmäisenä iltana laitettu vastuuseen seitsemästä potilashuoneesta ja olin kauhuissani. Siihen aikaan riitti, että olin antanut puhelinnumeron ja nimen, kukaan ei halunnut nähdä opintopisteitä tai todistuksia. Muistan myös sen, miten ihania ja ammattitaitoisia ohjaajia minulla oli niin sairaalassa, terveyskeskuksessa kuin kouluissa ja neuvoloissakin. Osan näistä ihanista ihmisistä sain myöhemmin kollegoikseni. Näin todella sydämmellään hoitotyötä tekeviä arjen sankareita.
Muistan myös ne hoitajat, jotka eivät kohdelleet meitä opiskelijoita mukavasti. Ja ne hetket, joissa työyhteisöissä oli hirveä kiire ja miten kuntouttavasta työotteesta ei näkynyt ripaustakaan.
Opiskelijan ohjaamisessa on suuri vastuu. Opiskelija omaksuu ohjaajaltaan ja tulevalta kollegaltaan paitsi toimintatavat, kädentaidot ja ergonomian, myös asenteet ja ilmapiirin.
Palaan itsekin kesäloman jälkeen taas koulunpenkille suorittamaan johtamisen jatko-opintojani. Aikuisopiskelu on aivan mahtavaa! Kun on tehnyt käytännön työtä, osaa suhteuttaa teoriatiedon omaan työhön ja osaamiseen. Näiden kuukausien aikana olen oppinut uutta paitsi opettajilta ja koulukavereiltani, myös itsestäni. Yksi elämän ihanimpia asioita on se, että aina riittää uutta opittavaa. Se pitää mielen virkeänä vielä vanhemmallakin iällä. Lähipiiristäni löytyy muuten ihmisiä, jotka ovat suorittaneet tutkintoja vielä 5- ja 6-kymppisinäkin. Aika hienoa!
Uuden oppimisen riemua teille kaikille myös!
Taija
Kiitollisin mielin
Yrittäjäsuvun kasvattina haave omasta yrityksestä on kytenyt mielessäni pitkään, voisin sanoa, että vuosia. Olen ollut onnekas, koska olen saanut työskennellä niin monissa erilaisissa työyhteisöissä ja kaiken ikäisten ihmisten parissa. Syksyllä jäin opintovapaalle työstäni terveydenhoitajana ja aloitin jatko-opinnot johtajuuden ja palvelujen kehittämisen parissa Diakonia ammattikorkeakoulussa. Toisena koulupäivänä ilmoittaudun yrittäjyyskurssille ja opintojen edetessä sain opettajilta tukea yrittäjyyshaaveilleni ja visioilleni.
Ja puoli vuotta myöhemmin, tässä olen, aloittamassa omaa yritystoimintaa jännittynein, onnellisin, kiitollisin tuntein.
Sosiaali- ja terveysalan yrityksen perustaminen on työlästä ja haastavaa. Paperityötä on paljon, toiminta on vahvasti sidottua lakeihin ja eettisiin toimintaperiaatteisiin. Pitää tuntea oma toimiala ja sen asiakkaat, selvittää viranomaisluvat ja kirjoittaa omavalvontasuunnitelma. Täytyy hankkia työvälineet, kirjanpitäjä, potilastietojärjestelmä, vakuutukset. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Se, mikä auttaa kaiken paperityön organisoinnissa, on vahva halu tehdä työtä itselle ja omannäköisesti. Minulle visio ”omannäköisestä työstä” on terveyden edistämistyötä, hyvinvoinnin lisäämistä, toisesta ihmisestä huolta pitämistä, kiireettömässä ja lämminhenkisessä ilmapiirissä toimimista, jokaista ihmistä kunnioittaen. Arvostan kaikessa työssä myös uuden oppimisen mahdollisuutta ja itsensä haastamista.
Olen ollut hyvin onnekas, koska olen saanut lähipiiriltäni aitoa, vilpitöntä ja jatkuvaa kannustusta. Yritystoiminnan aloittamisen myötä haluankin kiittää tuhannesti kaikkia niitä ihmisiä, joilta olen saanut apua, tukea ja tsemppausta matkallani yrittäjäksi. Kiitän perhettäni ja ystäviäni kaikesta tuesta. Kiitän opettajiani ja opiskelukavereitani sekä Diakonia ammattikorkeakoulussa että Haaga-Heliassa kannustuksesta ja uskon luomisesta minuun ja ideoihini. Kiitän Hyvinkään Uusyrityskeskusta hyvistä neuvoista ja tiukoista kysymyksistä. Kiitän Aluehallintovirastoa ja kuntia sekä Tehyn yrittäjäjaostoa saamastani avusta ja selkeistä vastauksista. Kiitän asianajotoimisto Nyanssia, josta olen saanut vastauksia kysymyksiini pitkin kevättä. Kiitän lämpimästi myös nettisivujeni tekijää Jannea Avaniasta sekä kaikkia ihmisiä, jotka osallistuivat sivujen valokuvien kokoamiseen.
Tällä hetkellä odotan vielä viimeisiäkin lupia ja toivon, että pääsen käynnistämään yritystoimintani alkusyksystä. Todellinen työ on vasta alkamassa. Toivotan Sinut ja läheisesi lämpimästi tervetulleiksi asiakkaikseni!
Taija