Artikkelit

Vanhustenviikkoa vietetään 4.-11.10. teemalla Onni on vanheta. Myönnän, että yllä kirjoittamani otsikon mukaisesti ensimmäinen mietteeni oli, onko todella näin.

Pyöritän neljättä vuotta omaa kotihoitoyritystäni. Näiden vuosien aikana olen saanut tutustua pitkälti yli sataan vanhukseen, heidän omaisiinsa ja elämäänsä ylipäätään. Tämän kokemukseni pohjalta näen, että yhteiskuntamme on jakaantunut hyväosaisiin vanhuksiin ja huonompiosaisiin vanhuksiin.

On heitä, joilla on välittäviä omaisia ympärillään ja taloudellisia mahdollisuuksia ostaa itselleen palveluja tarpeidensa ja toiveidensa mukaan: kotihoitoa, kotipalvelua, siivousapua, kävelylenkkiseuraa. On heitä, jotka voivat tilata kauppakassin kotiovelle ja heitä, joita omaiset vievät kauppa- ja apteekkireissuille sekä mahdollistavat matkustamisen lähisukulaisten luo toiselle puolelle Suomea. On heitä, joilla on mökki, lomaosake tai hyvät sijoitukset sekä lapsenlapset, jotka tuottavat suurta iloa vielä vanhuusvuosina. Heitä, joilla toimintakyky on säilynyt ihmeellisen hyvänä, vaikka ikä kolkuttelee lähellä sataa vuotta. Heitä, joista huolehditaan ja välitetään joka päivä. Heitä, joille todella on onni vanheta, kun elämässä on kaikki mahdottoman hyvin.

Ikävä kyllä näiden vuosien aikana olen kohdannut runsaasti myös niitä vanhuksia, joilla elämän täyttävät huolet, kivut, yksinäisyys ja taloudellinen ahdinko. Heitä, joilla ei ole säästöjä, ei omaisia, ei puolisoa, ei ketään. Heitä, jotka eivät pääse lääkärille kunnalliselle puolelle usean viikon jonotuksesta huolimatta ja heitä, joilla ei ole varaa yksityislääkärin vastaanottoon. Heitä, jotka uupuvat kotona läheisensä omaishoitajana saadessaan vain pari päivää kuukaudessa lepoaikaa. Heitä, väliinputoajia, jotka todetaan kunnallisella puolella ”liian hyväkuntoisiksi” saamaan kotihoidon palveluja, mutta joilla ei ole varaa kustantaa yksityistä apua. Heitä, jotka sairaalaan joutuessaan kirjoittavat meidät kotihoidon hoitajat lähiomaisen kohdalle, koska ketään muuta ei ole. Heitä, joiden vuoksi me usein taistelemme saadaksemme heille apua kotiin, arkeen ja yksinäisyyteen. Heitä, joille haetaan erilaisia tukia ja avustuksia, koska muutama kymppi kuukaudessa voi tehdä merkittävän suuren muutoksen arjessa.

Suomalaisen terveydenhuollon ja yhteiskunnan ylpeydenaihe on aina ollut julkinen terveydenhuolto ja julkisin verovaroin pyörivät koulut, hammashoidot, terveyskeskuspalvelut ja muut instanssit, jotka tukevat elämänpolulla vauvasta vaariin. Valitettavasti tässä neljän vuoden aikana niin kovin moni näistä palveluista on tuntunut menevän heikompaan suuntaan, ja ihmisten eriarvoistuminen alkaa näkyä niin lapsissa kuin vanhuksissakin. Se on hirmu surullista. Se on asia, joka pitäisi korjata mahdollisimman pian ja mahdollisimman hyvin. Yhteiskunnan arvo punnitaan siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan.

Viimeiset 15 vuotta minua on kyselty mukaan kunnallispolitiikkaan. Sinä päivänä, kun päätän lähteä, tiedän täysin, mitkä asiat omalla agendalistallani tulevat olemaan.

Mitä meistä jokainen voi tehdä oman onnellisen vanhuuden eteen? Realistisesti: säästää rahaa, ylläpitää omaa henkistä jaksamista sekä fyysistä toimintakykyä. Ylläpitää ihmissuhteita, jotka tuovat elämään onnellisuutta ja iloa. Jumpata muistia, valita portaat hissin sijaan, selvitellä ajoissa omia taloudellisia asioita ja tehdä valtuutuksia sellaiselle henkilölle, johon luottaa hädän hetkellä. Kaikkea ei toki elämässä voi ennakoida, mutta niin kovin usein sairastuminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja laittaa kaiken uusiksi. Silloin on apua siitä, että on ehtinyt joskus ennakoida asioita edes vähän.

Mitä meistä jokainen voi tehdä toisen onnellisen vanhuuden eteen? Tarjota apua naapurin yksinäiselle vanhukselle käymällä kaupassa tai apteekissa hänen puolestaan. Leipoa omenapiirakan ja viedä sen yksinäisen vanhuksen ovelle. Jäädä juttelemaan hetkeksi toisen ihmisen kanssa. Antaa omaa aikaa ja apua. Pitää huolta omista vanhemmista, isovanhemmista tai muista suvun vanhuksista. Soittaa ja kysellä kuulumisia. Viedä lapsenlapsia kylään, hankkia kotiin apuvälineitä, auttaa arjen pienissä askareissa tai ilahduttaa yllätysvisiitillä. Ostaa omalle äidille, isälle tai isovanhemmalle kotiin palveluja, joilla tuetaan toimintakyvyn säilymistä ja omassa kodissa selviämistä sekä ehkäistään yksinäisyyttä silloin, kun omaiset ovat kaukana. Moni asiakkaistamme ilahtuu suunnattomasti ihan vain siitä, että pääsee kanssamme kävelylle ulos tai saa kahvikupposen ääressä kertoa rauhassa, mitä tänään kuuluu. Turvapuhelimen hankinta omalle vanhusläheiselle on sekin yksi suurimmista rakkaudenteioista, mitä voi tehdä, sillä voi pelastaa paljon, jopa toisen hengen.

Liityin viime keväänä sosiaalisessa mediassa Naapuriapu-nimiseen ryhmään, jonka kautta pääsin muutaman kerran auttamaan vieraita ihmisiä, jotka olivat taloudellisessa tai muussa ahdingossa johtuen vallitsevasta korona-tilanteesta. Itselle jäi hirmu hyvä mieli, kun ojensi ruokakassin sitä tarvitsevalle.

Hyvä tuo hyvää, sanotaan. Uskon tähän vahvasti. Meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa jossain määrin siihen, millainen onni on vanheta – meille itsellemme, läheisillemme ja yhteiskunnallisesti.

Pidä huolta läheisistäsi – ja itsestäsi!

<3 Taija

Mukavaa alkusyksyä! Toivottavasti kesäsi oli antoisa, aurinkoinen ja rentouttava. Itse työskentelin suurimman osan kesästä ja toisin kuin alunperin ajattelin, oma loma-aikani jäi tänäkin kesänä melko vähäiseksi. Odotankin tulossa olevaa syyslomaani ja kaunista ruskaa. 🙂 Sinänsä olen onnellinen siitä, että meillä kaikilla on töitä tänä epävarmana vuonna riittänyt.

Kesän aikana teimme asiakkaiden kanssa monen monta ulkoilureissua. Auringosta, lämmöstä ja jäätelöistä nautittiin urakalla, kun se oli mahdollista.

Minulla on ilo kertoa, että henkilökuntamme on kesän aikana kasvanut mukavasti ja myös palvelumme tulevat tämän syksyn aikana laajenemaan. Olemme kuunnelleet saamaamme asiakaspalautetta sekä kehittäneet toimintaamme yhdessä ideoiden ja uudenlaisia palveluja pohtien.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten pystymme palvelemaan jatkossa yhä suurenevaa asiakaskuntaamme entistä paremmin:

  • Hoitajan puhelinpalvelut käynnistyvät syyskuussa. Idean takana on ajatus siitä, että voimme palvella asiakkaitamme myös etänä silloin, kun kotikäynti ei ole asiakkaalle tarpeellinen tai esimerkiksi taloudellisesti mahdollinen niin usein kuin hän toivoisi. Tutun hoitajan piristävä ääni puhelimessa tuo iloa päiviin ja turvallisuuden tunnetta siitä, että joku soittaa huolehtiakseen voinnista, lääkkeenotosta tai yleisistä kuulumisista, erityisesti, jos omaiset ovat kaukana. Korona-aikana, kun osa asiakkaista ei toivo niin tiheitä kotikäyntejä, mutta kaipaa arkeen juttukaveria ja turvaa, puhelinpalvelun kautta tavoitetaan asiakas ja voidaan tarpeen mukaan järjestää päivystysluonteinen kotikäynti, jos huolen aihetta ilmenee.
  • Digitaaliset senioripalvelut tuovat senioriasiakkaillemme mahdollisuuden oppia uutta internetistä: hakea tietoa, tehdä ajanvarauksia, ottaa videopuheluita omaisille, tutustua erilaisiin virikemateriaaleihin, tehdä muistijumppaa jne. Hoitaja opastaa asiakasta hänen toivomissaan asioissa sovitusti.

  • Terveystapaaminen kotona antaa mahdollisuuden terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan rauhalliseen kotikäyntiin, jossa kartoitetaan asiakkaan terveydentilaa, keskustellaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, tarkistetaan lääkitysasioita ja otetaan pikatestejä. Samalla voidaan tarkistaa myös mm. lähinäkö. Asiakas saa hoitajan kautta apua mm. painonhallintaan, ravitsemukseen, uneen sekä sosiaaliseen terveyteen liittyen. Tarvittaessa tähän voi yhdistää myös esim. muistitestauksen. Sekä minä että osa muista hoitajistamme olemme tehneet elämässämme satoja terveystarkastuksia. En koskaan kyllästy puhumaan ennaltaehkäisyn merkityksestä – vanhustyössäkin se on äärettömän tärkeä asia.

Iloinen henkilökuntamme jatkaa kasvamistaan. Kesän aikana meillä aloittivat työt vastaava sairaanhoitaja Heli, sairaanhoitajaopiskelija Eeti sekä lähihoitajaksi pian valmistuva Seidi. Syyskuun alussa saamme joukkoomme lähihoitaja-Tiian. Tervetuloa mukaan moniammatilliseen ja innostuneeseen tiimiimme!

Heli
Kuva: Kuvitelmia
Eeti ja Seidi
Kuva: Kuvitelmia

Loppukesän kääntyessä syksyyn elämme jälleen mielenkiintoisia aikoja yleisen maailmantilanteen vuoksi. Tämä vuosi on ollut meille, kuten kaikille muillekin, erilainen ja ajoittain haastava. Kaikessa toiminnassamme joka päivä pyrimme minimoimaan kaikki riskit, työskentelemään ammattitaitoisesti ja tiiminä asiakkaidemme hyvinvoinnin parhaaksi. Tavoitteemme on selvitä haastavasta ajanjaksosta mahdollisimman mallikkaasti ja hyvää yleistä ilmapiiriä ylläpitäen, sekä henkilökunnan kesken että asiakkaiden kanssa.

Kaunista syksyä & hyvää vointia sinulle! <3

Taija

Valtaosa kotihoidosta yleisesti ottaen painottuu kotisairaanhoitoon, hoivatyöhön ja kotiapuun. Alusta lähtien olen halunnut tarjota asiakkaillemme myös mahdollisuutta preventiiviseen eli ennaltaehkäisevään toimintaan yhä suuremmassa määrin. Se tarkoittaa käytännössä kaikkea sitä toimintaa, millä ylläpidetään asiakkaan toimintakykyä, edistetään terveyttä ja huolletaan hyvinvointia. Sitä kutsutaan myös kuntouttavaksi työotteeksi. Sille pitäisi olla aikaa ja mahdollisuuksia kaikessa asiakastyössä, mutta valitettavan monesti resurssit ovat ihan valtakunnallisesti niin pienet, että vain välttämättömyydet hoidetaan.

Joskus kuulee siitä, kuinka asiakas ei ole ollut vielä ”tarpeeksi sairas” päästäkseen kotihoidon asiakkaaksi. Tämä on harmillista, sillä mitä aikaisemmin kotiin otetaan apua, sitä pidempään asiakas yleensä pienemmillä avuilla selviää. Parasta sairaanhoidon ja kalliiden hoitokustannusten ennaltaehkäisyä on riittävän aikainen ja laadukas terveydenhoito.

Eri asiakkaille nämä ennaltaehkäisevät ja hyvinvointia lisäävät asiat voivat tarkoittaa hyvin erilaisia keinoja tukena arjessa. Ne voivat olla ihan pieniä arkisia valintoja tai pitkäkestoisia kuntoutussuunnitelmia isommilla tavoitteilla. Omista asiakkaistamme suurin osa on 80-90-vuotiaita eli merkittävän iäkkäitä, mutta heidän toimintakykynsä on hyvin vaihtelevaa. Osa pärjää vielä lähes kokonaan ilman apuvälineitä, ja muisti leikkaa terävänä kuin partaveitsi. Silloin pyrimme tukemaan tätä omatoimisuutta mahdollisimman pitkälle. Osan kotiin on hankittu apuvälinepalvelusta arkea helpottamaan mm. sängynlaitoja, tukikaiteita, rollaattoreita ja nostovälineitä, jotta asiakas säilyttäisi omatoimisuuden arjen askareissa tuetusti.

Työssämme pyrimme aina asiakkaan omatoimisuuden aktivointiin ja osallistamiseen. Siihen, että löydämme asioita, jotka ilahduttavat, innostavat, saavat tarttumaan toimeen ja palkitsevat.

Iloitsen aina suuresti siitä, kun asiakkaat ja omaiset antavat meille niin sanotusti vapaat kädet toimintamme ja kotikäyntiemme suunnitteluun. Silloin lähdemme liikkeelle siitä, mitkä ovat asiakkaan tarpeet ja toiveet ja millä keinoin me ammattilaiset suosittelemme, että asiakkaan toimintakykyä ylläpidetään. On fakta, että meillä on ihan eri mahdollisuudet lähteä virkistämään ja kuntouttamaan asiakasta, jos käytössä on puolen tunnin sijaan kaksi tuntia.

Yksi parhaista keinoista tukea toimintakykyä ja lisätä mielenvirkeyttä on säännöllinen ulkoilu. Moni ikäihminen on saattanut asiakkaaksi tullessaan luopua ulkoilusta lähes kokonaan kaatumisen tai yksinäisyyden pelossa ja viettää sisällä jopa monta kuukautta. Erityisesti tänä haasteellisena keväänä ulkoilu on ollut koko ajan läsnä asiakkaidemme arjessa osana taisteluamme koronaepidemian aiheuttamaa ahdistusta vastaan. Se on ollut mielestäni äärettömän tärkeää!

Ulkoilu mukavassa seurassa ja kiireettömässä ilmapiirissä virkistää mieltä, ylläpitää sekä aerobista että lihaskuntoa ja pitää ihmisen osana ympärillä toimivaa yhteiskuntaa, kun ei jäädä yksin neljän seinän sisälle. Auringon lisääntyessä ihminen nauttii ulkona myös hyvän annoksen d-vitamiinia. Kauhistuin keväällä, kun kuulin, että osa ihmisistä oli ihan todella ottanut kirjaimellisesti ohjeen pysyä sisätiloissa koko ajan. Jos emme pääsisi kuukausiin viemään asiakkaitamme kävelylle ulos, heidän toimintakyvystään olisi vain rippeet jäljellä enää syksyllä. Emme tietenkään ole vieneet ketään ruuhkaisille paikoille, mutta kävelypolulla on saanut ihan rauhassa nauttia kevään etenemisestä ja lisääntyvästä auringosta.

Osa asiakkaista on huonommassa kunnossa eikä ulkoilu välttämättä aina onnistu enää edes rollaatorin tai pyörätuolin kanssa. Silloin voidaan ottaa avuksi parveke ja kuvitella retkeä luontoon parvekekukkien lomassa jäätelöä syöden. Jos kunto sallii, voidaan tehdä pientä tuolijumppaa. Kotona voidaan lukea yhdessä päivän lehtiä, tehdä sanaristikoita tai muuta muistijumppaa ja keskustella aiheista maan ja taivaan väliltä. Voidaan leipoa pullaa, pelata muistipeliä, ottaa videopuhelu omaiselle tai rullata hiukset kauniisti. Voidaan tuoda eläinystävämme kylään ilahduttamaan. Koiran hoitaminen tunnetusti laskee verenpainetta, mutta sen hetkellinenkin vierailu asiakkaalla ja sormien liu´uttaminen turkin läpi tuottaa hyvää mieltä ja iloa. Koiralle on turvallista kertoa kaikenlaisista tunteista.

Tänäkin kesänä aiomme viedä asiakkaitamme nauttimaan irtojäätelöstä, nuuhkimaan mansikkatilan huumaavaa mansikantuoksua ja ihailemaan kaupungin kukkaistutuksia. Olemme luvanneet myös saattaa vanhat ystävykset yhteen pihakahvien muodossa, kun paljastui, että molemmat ovat meidän asiakkaita. <3

Mielestäni hirmu tärkeää on muistaa, että ihmisen elämä on arvokas sen jokaisessa vaiheessa. Alusta loppuun pitäisi olla sallittua ja mahdollista nauttia jokaisesta päivästä niissä rajoissa, kun se on mahdollista. Tehdä asioita, joista nauttii, itse tai toisen avustuksella. Olennainen osa kaikkea ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, kuntoutusta ja hoitotyötä ylipäätään on toivo. Se on puskuri, joka kuljettaa eteenpäin silloinkin, kun ollaan vähän myrskyissä tai karikoissa. Meidän hoitotyön ammattilaisten tehtävä on ruokkia sitä toivoa.

Jos kaipaat apukäsiä omaan tai lähiomaisesi arkeen, ota meihin yhteyttä! Onnellista ja aurinkoista alkavaa kesää!

<3 Taija

Kuvat julkaistu asiakkaiden luvalla.

Kutsumus ohjasi hoitajapolulle

18 vuotta sitten istuin sairaalasängyn laidalla ja pidin häntä kädestä kiinni, kun hän lähti tästä todellisuudesta jonnekin, missä ajattelen olevan kaunista ja rauhallista.

Muutama viikko mummon kuoleman jälkeen kuoli myös isomummoni. Läheisten kuoleman kohtaaminen oli minulle käännekohta, jonka johdosta pari viikkoa myöhemmin sain päähänpiston kesken luennon ja päätin lopettaa matkailualan liiketoiminnan opintoni siihen hetkeen. Ala ei ollut tuntunut alun perinkään omaltani ja nyt vahva intuitio ohjasi minua tekemään muutoksen suuntaani. Ajattelin, että elämä on lyhyt ja arvokas ja se pitäisi käyttää siihen, että suo omat voimavaransa asioihin, jotka kokee merkityksellisiksi. <3

Kuin sattumalta huomasin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin vanhusten päiväsairaalaan hoitoapulaista. Siltä seisomalta soitin ylihoitajalle ja puhuin itseni työhaastatteluun. Taisin aloittaa työt jo seuraavana päivänä. Olin tosi innoissani! Siitä alkoivat myös useat alan opinnot.

”Arvaas kuka?” pyysi asiakkaamme kirjoittamaan, kun kuuli, että saa kuvansa blogiin. 🙂 Kuva julkaistu asiakkaan luvalla.

Omien arvojen ja intuition varassa

18 vuoden aikana on tapahtunut paljon ja hoitoalalla olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Vahva omaan  intuitioon luottaminen ja hetken mielijohteesta toimiminen on ohjannut minua aina. Välillä impulsiivinen hetkeen tarttuminen on ollut hyvä asia ja tuonut mukanaan paljon hienoja asioita, uusia haasteita, ihania työkavereita, avartavia opintoja. Välillä olen kompastunut omaan kovaan vauhtiini ja meinannut uuvuttaa itseni tai joutunut kyseenalaistamaan tekemiäni valintoja. En ole koskaan pelännyt sulkea entistä ovea takanani, kun olen avannut uuden. En ole koskaan myöskään suostunut toimimaan omaa etiikkaani ja arvojani vastaan. Olen irtisanoutunut vakituisesta työstä neljästi ja aina luottanut vahvasti siihen, että elämä kyllä kantaa ja ohjaa ja minä pärjään.

Ensimmäistä kertaa Ikääntyvien messuilla edustamassa vuonna 2017 Taija ja Tarja.

Vahva kutsumus ohjasi minua silläkin hetkellä, kun päätin perustaa oman yritykseni nyt tasan kolme vuotta sitten. Olin haaveillut yrittäjyydestä jo monia vuosia, mutta en koskaan ollut ajatellut, että minusta tulisi kotihoitoyrittäjä ja esimies. Johtamis- ja kehittämisopintojeni toisena päivänä esitelty yrittäjyyskurssi osui sillä hetkellä suoraan siihen, mitä olin etsinyt ja löysin sitä kautta ihan uuden mahdollisuuksien maailman. Olen yhä hirmu kiitollinen opettajille, jotka uskoivat minuun ja mahdollisuuksiini, vaikka rehellisyyden nimissä en täysin tiennyt, mitä tästä yrityksestä tulee edes siinä vaiheessa, kun allekirjoitin perustamispapereita.

Moni asia matkallani kohti yritykseni 3-vuotispäivää on ollut oman intuitioni, sen hetken mahdollisuuksien ja sattumien sekä kenties johdatuksen summaa. On vaadittu paljon rohkeita ratkaisuja, sitkeää työntekoa, horjumatonta uskoa ja luottamusta ja välillä myös väsymyksen kyyneleitä. Omien rajojen asettaminen on tullut opittua kantapään kautta. Koko maailmaa ei voikaan pelastaa, vaikka haluaisi.

Hoitajamme Virpi on tuonut iloa asiakkaille mm. rullaamalla heidän hiuksiaan. <3
Myös Virpin koira Saimi on toivottu vieras asiakkailla.

Vastapainoksi olen saanut lukuisia ihania ihmisiä ympärilleni niin yrityksen taustajoukkoihin kuin hoitajatiimiin, mahtavia yhteistyökumppaneita, ikimuistoisia yhteisiä hetkiä ideoinnin, kehittämisen ja onnistumisten lomassa sekä tärkeimpänä, aivan ihanan asiakaskunnan, jonka vuoksi me tätä yritystä pyöritämme. <3

Kuva on esiapukoulutuksesta, jonka koko henkilökunta suoritti kevättalvella. Meille on tärkeää ylläpitää osaamistamme kaikin tavoin. Kuten kuva kertoo, päivä oli myös hauska. 🙂

Yritys työllistäjänä tässä hetkessä

Kaksi ja puoli vuotta sitten syksyllä saadessani ensimmäiset asiakkaani, minulla oli toiveena se, että saisin kahdeksan vakioasiakasta. Olin laskenut, että se riittäisi turvaamaan minulle työtä ja elättämään perhettäni. Tuntui hyvin onnelliselta joka kerta, kun uusi asiakas tuli yrityksen palvelujen piiriin ja sain kokea onnistumisia työssä, josta tuli hetkessä minulle kutsumus.

Geronomimme Pipsa vastaa sosiaalipalveluistamme ja Niina toimii näytteenoton ykköshenkilönä.
Kuluva kevät on tuonut meille entistä enemmän terveyspalveluasiakkaita. Mm. verikokeita otetaan lähes päivittäin. Näytteenottovastaavamme Niina on ottanut hienosti lennossa vastaan kaikki uudet asiakkaat!

Työ ikääntyvien parissa oli merkillisellä tavalla paluuta juurille sinne, mistä kaikki 18 vuotta sitten alkoi, vaikka olinkin siinä välissä tehnyt vuosia töitä myös lasten ja nuorten parissa. Ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämisestä ja arjen ilon sekä merkityksellisen sisällön tuomisesta vanhusten elämään tuli yrityksen keskeinen ideologia. Halusin olla taistelemassa ikääntyneiden yksinäisyyttä vastaan ja toivoin löytäväni ympärilleni ihmisiä, jotka uskoivat kanssani kiireettömyyteen, ennaltaehkäisyyn ja aitoon läsnäoloon. Esimies minusta tuli puolivahingossa, kun toiminta alkoi kasvaa. Yhteisöllisyyden edistäminen on ollut vahva osa meidän toimintaa koko ajan: seniorikerhon lisäksi olemme järjestäneet asiakkaillemme juhlia ja kohtaamisia koko ajan.

Kotihoidon koiraystävät ovat tärkeitä ja kovin odotettuja vieraita ikääntyville asiakkaillemme. Kuvassa Jennin koira Vila.

Nyt, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, meillä on noin 75 asiakkuutta ja yritykseni maksoi viime kuussa palkkaa yhteensä 10 henkilölle. Olen kiitollinen, onnellinen ja ylpeä siitä, että olen luonut tyhjästä yrityksen, joka on omalta osaltaan luonut työpaikkoja kotikaupunkiini ja mahdollistanut ikäihmisten laadukkaiden kotihoitopalvelujen tuomisen koteihin. Ilmaiseksi en ole saanut mitään, mutta kovan uurastuksen myötä olen saanut luotua jotain ihanaa. <3

Työn iloista arkea: Tehokkaat puuhanaiset Jenni ja Niina toimistopalaverissa talvella.

Ympärilläni on korvaamattoman ihana hoitajatiimi ja voin luottaa jokaiseen työntekijääni 110-prosenttisesti. Koska haluan pitää kiinni työntekijöistäni ja kehittää yritystäni, yritys mahdollistaa myös työntekijöiden ammattitaidon kehittämisen ja työnkuvanmuutokset. Oma roolini muuttuu koko ajan merkittävästi, kun vastuu kasvaa. Se on samalla haikeaa ja innostavaa. Työntekijöiltäni saatu palaute lämmittää mieltä kovasti. Tämän haasteellisen kevään mittaan on ollut palkitsevaa kuulla heiltä, että olen johtanut työyhteisöä hyvin ja että kanssani on mukava tehdä töitä. <3

Maaliskuussa meillä aloitti työt lähihoitaja Jenna, joka on päässyt mainiosti mukaan iloiseen porukkaamme. Jenna on osoittanut olevansa aktiivinen ja innostunut.

Haasteesta toiseen

Jokaiseen yrittäjyysvuoteen on sisältynyt omat haasteensa. Ensimmäisen vuoden haaste oli löytää asiakkaat ja saada toiminta tukevalle pohjalle, jotta irtisanoutuminen kunnallisesta vakiovirasta ei olisi ollut turha riski. Toisen yrittäjyysvuoden haaste oli erittäin työläs ja kallis osakeyhtiömuutos, jonka myötä yrityksen piti käydä lupahakemusbyrokratia läpi uudelleen kokonaisuudessaan ja maksaa uudelleen kaikki lupamaksut.

Kuva on Tehy-lehden joulukuussa julkaisemasta lehtiartikkelista ”Omannäköistä jälkeä”, jossa minua haastateltiin yrittäjyydestäni kotihoidossa.

Kolmannen yrittäjyysvuoden haaste on koronaviruspandemia, jonka totaalisia vaikutuksia omaan yritystoimintaani en tätä kirjoittaessani vielä tiedä. Toistaiseksi se on aiheuttanut yritykselle mittavat lisäkulut, pakottanut sulkemaan kovasti toivotun seniorikerhomme sekä tuonut paljon ylimääräistä huolta ja työtä minulle, joka olen vastuussa kaikesta toiminnasta. Ajoittain tilanne on tuntunut hyvin raskaalta. Toisaalta se on tuonut mukanaan myös uusia asiakkaita, jotka ovat tarvinneet apua akuutissa tilanteessa. Tällä hetkellä tärkeintä on pyrkiä pitämään sekä hoitohenkilökunta että asiakaskunta terveinä ja hyvinvoivina, jotta selviämme tästä mahdollisimman pienin vaurioin. Kaikki muu saa nyt odottaa. Päivä kerrallaan mennään kohti kesää ja toivotaan parasta.

Virpi ja Taija jäätelötauolla viime kesänä. Sitä odotellessa taas! 🙂

Kävin isäni kanssa hiljattain keskustelua yrittäjyydestä. Hän perusti aikanaan oman yrityksensä juuri 90-luvun laman alla. Ajat olivat haasteelliset silloinkin, mutta siitäkin selvittiin ja niin selvitään tästäkin. Siihen minulla on vahva usko.

Yritykseni viettää siis 1.5.2020 3-vuotissynttäreitä. Olin ajatellut juhlistaa tätä järjestämällä kotihoidon asiakkaillemme vappujuhlat. Koska se ei vallitsevassa maailmantilanteessa tässä hetkessä onnistu, kehittelemme parhaillaan uutta suunnitelmaa asiakkaidemme ilahduttamiseksi.

Kevään myötä joukkoomme on liittynyt osa-aikaisesti myös reipas terveydenhoitaja Minna.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia läheisiäni, työyhteisöäni – niin heitä, jotka ovat taustalla kuin heitä, jotka ovat päivittäin läsnä – sekä ihanaa yrittäjäkollegaani Katjaa Jalkahoitola Jalkakeitaalta kaikesta rinnalla kulkemisesta ja äärettömän tärkeästä vertaistuesta näinä vuosina. <3 Tämä on meidän kaikkien oma firma.

Katja ja Taija vappujuhlissa uusien toimitilojen avajaisissa 2019.
Taija ja Katja kehittämispäivällä 2019 Aulangolla.

Hyvää vointia teille kaikille ja lämmin kiitos, että kuljette mukanamme! <3

<3 Taija

PS. Blogia saa kommentoida alle ja minulle voi aina lähettää palautetta myös sähköpostitse taija@terveydelle.fi

Haastavassa keväässä ihaninta on ollut ulkoilu kauniissa kevätsäässä. Sekä asiakkaista että hoitajista. Kuva julkaistu asiakkaan luvalla.

Täällä lähihoitaja ja geronomiopiskelija Pipsa kirjoittaa ensimmäistä kertaa yrityksen blogiin. Lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi sillä ajatuksella, että suuntautuisin opinnoissani lasten ja nuorten osaamisalaan. Opintoihin kuuluvan hoidon ja huolenpidon harjoittelujakson jälkeen ikäihmiset kuitenkin valloittivat sydämeni täysin. Suuntauduin lähihoitajaopinnoissani sairaanhoidon- ja huolenpidon osaamisalaan ja valmistuin lähihoitajaksi keväällä 2016.

Lähihoitajaksi valmistuessani tunsin, että haluan jatkaa alan sosiaali- ja terveysalan opintoja heti pidemmälle. Yllätyksekseni pääsin aloittamaan geronomiopinnot Metropolia Ammattikorkeakoulussa heti syksyllä. Nyt kolmen vuoden jälkeen opinnot ovatkin jo loppusuoralla ja marraskuun lopulla olen vihdoin valmis geronomi! Geronomi on ammattinimikkeenä edelleen monille täysin tuntematon, joten omaa ammatinkuvaa on saanut avata useampaan kertaan. Geronomin osaamiseen sisältyy muun muassa gerontologinen osaaminen, monialainen arviointiosaaminen, palvelujärjestelmäosaaminen sekä vanhuspalvelujen johtamis-, kehittämis- ja laadunhallintaosaaminen.

Ammattikorkeakouluopinnot on tänä päivänä helppo sovittaa yhteen työelämän kanssa, sillä useimmat kurssit toteutuvat suurimmilta osin etäopintoina. Opintoja sekä niiden etenemistä pystyy suunnittelemaan ja sovittamaan opiskelijan omaan elämäntilanteeseen sopiviksi. Päätin itse käydä näin viimeisenä geronomiopiskelijakesänä kaksi valinnaista kesäkurssia. Toinen kesäkurssi käsitteli työn, työyhteisön ja oman toiminnan merkityksiä työhyvinvointiin.

Yksi kurssiin liittyvistä oppimisteoista oli tehdä Työterveyslaitoksen verkkosivuilla työn imu -testi. Testin avulla pääsee helposti pohtimaan ja arvioimaan omaa työhyvinvointia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Sain itse testistä työn imun pistemääräksi 5.22. asteikolla nollasta kuuteen. Työn imu tarkoittaa työssä koettua myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa, joka lisää työntekijän innokkuutta sekä työssä jaksamista. Työntekijän motivoituneisuus taas heijastuu suoraan asiakastyössä palvelun laatuun.

Pääset tekemään työn imu -testin Työterveyslaitoksen verkkosivuilla osoitteesta https://www.ttl.fi/tyon-imu-testi/. Testin monivalintakysymyksiin vastattuasi saat tulokset sekä kirjallisen palautteen työn imun kokemuksistasi.

Mukavaa syksyä kaikille! <3

Pipsa

Juttelin elokuun alussa hoitajan kanssa, joka työskentelee toisaalla kotihoidossa. Hän pahoitteli asiakkaalle, ettei ehdi tehdä mitään ylimääräistä, koska kotikäynnille oli annettu aikaa 10 minuuttia. Hän pahoitteli tätä myös minulle, kun joutui kiirehtimään asiakkaalta seuraavaan paikkaan. Sanoin, ettei se ole hänen vikansa.

Tunsin surua. Sympatiani menee paitsi asiakkaalle, joka tilanteessa jäi vaille ansaitsemaansa kiireetöntä hoitoa, niin erityisesti kollegalleni, joka yritti tilanteessa tehdä voitavansa, mutta lähti pahoilla mielin pois jatkamaan kiireistä työpäiväänsä seuraavaan kohteeseen.

Kun noin viikko sen jälkeen – niinkuin melkein joka perjantai viimeiset pari vuotta – paransimme maailmaa 97-vuotiaan asiakkaamme kanssa ja rauhassa hörpimme teetä, kun kaikki terveydenhoidolliset jutut ja kotityöt oli tehty, tunsin syvää kiitollisuutta. 💗 Tiedän tästä asiakkaasta aika paljon, koska olemme viettäneet yhdessä äkkiä laskettuna parisataa tuntia. Ollaan jaettu iloja, suruja, haaveita ja turhautumisia. Ilmeestä ovella tunnistan, millä mielellä asiakas on tänään. Usein erittäin hyvällä ja uskonkin, että elämänilo on yksi syy pitkään ikään.

Tunnen hänen omaisensa ja tiedän, mistä kaikki tavarat löytyvät. Osaan havaita, jos hän vaikuttaa jotenkin tavanomaisesta poikkeavalta. Muistan, mitkä olivat hänen vanhempiensa nimet ja minä vuonna hänen puolisonsa kuoli. Hän kysyy aina lasteni kuulumiset. Tämä kaikki ei olisi mahdollista, jos juoksisin hänen luonaan vartin kerrallaan. Se, että tullaan oikeasti tutuiksi toisen ihmisen kanssa, vaatii paitsi rauhallisuutta ja aikaa, myös syvää luottamusta. Luottamus syntyy ajan kanssa, pienin askelin.

Noin puolet meidän asiakkaistamme on muistisairaita. Erityisesti heidän kanssaan on ensiarvoisen tärkeää, että kohtaamiselle on aikaa ja että hoitajien kasvot ovat tutut.

Meiltä on joskus pyydetty vartin kotikäyntejä. Olen kieltäytynyt niistä siksi, että koen, ettei se ole asiakkaan eikä työntekijän etu. Haluamme tehdä työmme hyvin, kiireettömästi ja oikeasti asiakas kohdaten. Haluamme myös varmistaa sen, että meillä on aikaa hoitaa työmme myös silloin, kun jotain yllättävää tulee eteen. Voin sanoa, että kun asiakkaiden keski-ikä on 70-90 vuotta, yllätyksiä tulee joka viikko. Asiakkaamme myös tietävät, että meille voi soittaa aina, kun on jokin hätä. Yritämme olla avuksi tavalla tai toisella.

Useimmiten meiltä toivotut kotikäynnit ovat 1-2 tuntia, joskus meitä pyydetään koko päiväksi esimerkiksi omaishoitajaa sijaistamaan. Useimmat omaiset toivovat läheiselleen nimenomaan kiireettömiä kohtaamisia tuttujen ja turvallisten hoitajien kanssa. Paitsi että hoidamme terveydenhoidollisia asioita ja autamme kotitöissä sekä hoivaa vaativissa asioissa, meillä on paljon asiakkaita, joille on tärkeää erityisesti keskustelu, läsnäolo ja kuunteleminen. Saatamme olla ainoita, joita vanhuksen luona koko viikolla käy. Jos meillä olisi vain vartti aikaa näille käynneille, se olisi sydäntäsärkevää.

Vaikkei yrittäjyys aina helppoa ole, niin olen hyvin kiitollinen siitä, että saan määritellä rajat sekä omalle että työntekijöideni jaksamiselle, ja myös sille, mikä on mielestämme asiakkaan etu. Useimmiten palautekyselyissä eniten kiitosta saa ”se, että on aikaa”. 💗 Kiireettömyys myös minimoi virheet. On aikaa paneutua asioihin ja tarkistaa.

Ja hoitaja jaksaa ihan varmasti antaa itsestään enemmän asiakastyöhön silloin, kun kokee työyhteisössään olevansa arvostettu.

Pidetään huolta omasta ja toistemme jaksamisesta. Ihanaa alkusyksyä!

Taija

Alkukesä on asiakkaiden kanssa aina yhtä ihanaa aikaa. Jo toukokuulta auringonsäteet saavat ihmisen hyvälle mielelle ja sellaisetkin asiakkaat, joita on yleensä vaikeampi houkutella ulkoilemaan, ovat innokkaina lähdössä tutkimaan luonnon heräämistä uuteen eloon ja haistelemaan kevään ja kesän tuoksuja. Ilmassa on taas uuden odotusta, ja lämpö ja aurinko hellivät mieltä ja kehoa.

Tämän kevään ja kesän aikana olemme ehtineet jo vaikka mitä! Kesäkuu on tarjoillut meille monia muistorikkaita ja mukavia virkistyshetkiä asiakkaidemme kanssa. 😍 On retkeilty mm Atsalea-puistossa, puutarhoilla ja käyty verestämässä nuoruusiän muistoja muuttuneessa Hyvinkään keskustassa. Yksi asiakas oli hämmentynyt, että elokuvia näytetään nykyään Sveitsissäkin, hänen aikanaan oli vielä toiminnassa Siltakadun elokuvateatteri. 😊 Retkeily metsissä ja luonnon helmassa on asiakkaille mieluista, samoin kuin piipahdukset puutarhoilla. Seuraavaksi suunnitelmissa on päästä maistelemaan maukkaita mansikoita Wennborgin tilalle ja hakea matkaevääksi itsetehtyä toffeeta Knehtilästä. Meitä on pyydetty myös mökkipäiviä viettämään asiakkaiden mökeille.

Olemme hakeneet asiakkaita nauttimaan kesäpäivistä niin kodeista kuin hoivakodeistakin. ”Kyllähän musta on aika kivaa sun kanssa vähän humpsutella välillä”, tuumasi eräs 9-kymppinen asiakas autokyydissä eräänä päivänä. 😊 Hän oli reissun jälkeen soittanut tyttärelleen iloisena ja kertonut kaikesta, mitä olimme ehtineet puuhastella.

Myös koiraystävät Saimi, Vilma ja Vila ovat vierailleet ahkerasti asiakkailla.

Elokuussa toimitiloissamme käynnistyy Seniorikerho, jota odotan innolla. Tarkoitus on kokoontua iloisissa merkeissä mukavan tekemisen äärelle ja saada omanikäistään juttuseuraa. Kaikki asiakkaille järjestämämme tapahtumat pikkujouluista ystävänpäiväjuhliin ja vappukahveihin ovat osoittaneet, että seniorikerhotoiminnalle on tilausta. Liian moni ikäihminen istuu yksin omassa kodissaan. On ihanaa, että pääsemme järjestämään mieltä virkistävää ja yhteisöllistä toimintaa.

Toivotan teille kaikille oikein ihanaa juhannusta ja kesää! <3

Taija

Vappuna, 1.5.2017, minusta tuli virallisesti yrittäjä. Jotenkin vertauskuvallisesti ajattelin, että vappu, suomalaisen työn juhlapäivä, sopisi hyvin yrityksen rekisteröintipäiväksi. Nämä kaksi vuotta yrittäjänä ovat olleet erittäin antoisaa ja ihanaa aikaa, joka on opettanut enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Kahteen vuoteen mahtuu myös raskaita aikoja, jotka ovat haastaneet haluani olla yrittäjä. Tähän blogiin ajattelin purkaa rehellisiä ajatuksiani tässä hetkessä yrittäjyyteni tuomista oivalluksista.

Unelmista

Kaikki lähti liikkeelle unelmasta. Ajatuksesta tuoda kotiin sosiaali- ja terveyspalveluja kaiken ikäisille. Lisätä ihmisten hyvinvointia, antaa kiireetöntä aikaa asiakkaalle, olla läsnä toiselle aidosti, ihminen ihmiselle. Tehdä asiat alusta lähtien omalla tavalla. Kuunnella omaa intuitiota ja toisaalta antaa elämän johdattaa eteenpäin ilman liian tarkkoja suunnitelmia. Työllistää itseni, irtisanoutua työstä, jossa koin antaneeni jo kaikkeni. Halusin oppia uutta, kehittää itseäni, luoda jotain erilaista.

Kävin tässä keväällä luennoimassa Hyrian opiskelijoille yrittäjyydestä. ”Uskokaa unelmiinne”, sanoin heille. Minulla on paljon vielä unelmia. Osa toteutuu, osa ei. Tärkeintä on unelmoida ja huomata sekin, että joskus matkan varrella unelmatkin voivat muuttua. Seuraavaksi olen menossa luennoimaan Tehyn yrittäjille.

Kannustamisesta

Irtisanoutumiseni jälkeen sain kymmenittäin kommentteja, että ”oletpa rohkea, tosi hienoa, itse en uskaltaisi”! Sain myös kommentteja, että ”ainahan voit kokeilla yrittäjyyttä ja palata sitten takaisin vanhaan työhösi, huomaat varmaan pian, että ei kannata”.

Päätin heti alussa ympäröidä itseni niillä ihmissuhteilla, jotka toivat minulle iloa, voimaa, vertaistukea ja vilpitöntä kannustusta. Tiesin, että niitä tulen tarvitsemaan. Olen yrittäjäsuvun kasvatti, tiedän, mitä yrittäjyys on. Olen lapsuudestani asti nähnyt sen, mitä se vaatii. Olen kyllä nähnyt myös sen, mitä sillä voi saavuttaa.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat seisoneet rinnallani nämä pari vuotta, nostaneet ylös silloin, kun on tuntunut, että en jaksa, kannustaneet, auttaneet, tukeneet. Ja myös iloinneet kanssani niissä hetkissä, kun olen ollut onnellinen ja ylpeä työni hedelmistä. On ollut onni huomata, että lähelläni on niin paljon ihania ihmisiä. <3

Olen saanut itsekin olla apuna ja tukena myös monelle aloittelevalle yrittäjälle. On tuntunut hyvältä, kun minulta on pyydetty neuvoja ja nykyään myös luentoja yrittäjyydestä. Olen kannustanut, tukenut ja tsempannut montaa ihmistä yrittäjyyden alkutaipaleella, myös saman alan yrittäjiä. En ole koskaan kokenut, että se olisi millään tavalla minulta pois. Kerran olen huomannut, että kilpailevan yrityksen nettisivuille oli päätynyt minun kirjoittamiani lauseita, kun tuttava kertoi. Senkin otin kohteliaisuutena ja huumorilla. 🙂 Lähtökohtaisesti kannustan kuitenkin kaikkia omaperäisyyteen.

Kohtaamisesta

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki lähtee toisen ihmisen aidosta kohtaamisesta. Oli kyse sitten henkilökohtaisesta ystävyyssuhteesta, asiakkaan kohtaamisesta tai mistä tahansa arkipäivän tilanteesta, jossa ollaan vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, sillä on valtavan suuri merkitys, millaisia ihan ensimmäiset sekunnit toisen ihmisen kanssa ovat. Työssäni olen ollut asiakkaiden kanssa eri sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten vastaanotoilla, viemässä asiakkaita hoivakoteihin, hakemassa heitä sairaalasta kotiin, palavereissa omaisten kanssa, tehnyt yhteistyötä eri tahojen ammattihenkilöiden kanssa.

On ollut ihanaa saada olla mukana tilanteissa, joissa usein iäkäs asiakas on kohdattu inhimillisesti, rauhallisesti ja ystävällisesti omana itsenään. Tilanteissa, joissa häntä on kuunneltu ja arvostettu. Annan aina positiivista palautetta! Yhdelle nuorelle mieslääkärille juuri sanoin, että ”olit mahtava, kohtasit asiakkaan todella ihanasti, kiitos”! Toisinaan olen kokenut hirveää myötähäpeää silloin, kun asiakkaan saama kohtelu alan ammattilaisilta on ollut tökeröä, alentuvaa tai muuten sopimatonta. Pari kertaa meidän on pitänyt puuttua tällaisiin tilanteisiin. Siitä on jäänyt hirveän surullinen olo. Se, että työssä on kiire tai itsellä on huono päivä, ei saisi koskaan olla tekosyy asiakkaan asiattomalle kohtelulle.

Meidän hoitajien työ asiakkaiden kotona on täynnä aitoja kohtaamisia. Niissä on usein iloa ja hauskuutta, huumoriakin. Joskus niissä on myös surua, pettymystä, joskus asiakas uskaltaa jopa kiukutella. Silloin tiedämme, että meistä on tullut tarpeeksi läheisiä. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Eräs asiakas kertoi hiljattain, että on päässyt keskustelemaan hoitajamme kanssa asioista, joista ei ole koskaan voinut kertoa kenellekään. Se tuntui hyvältä. Meihin luotetaan. Onkin tärkeää olla luottamuksen arvoisia.

Työnteosta

Kun aloitin toiminimiyrittäjänä vuonna 2017, kävin läpi järjettömän paperisodan, lupaprosessit ja ilmoitusrumban ja maksoin kasan maksuja ennen kuin sain tehdä käytännössä vielä yhtään mitään. Kun alkuvuodesta 2019 muutin yritykseni osakeyhtiöksi, kävin läpi entistä suuremman paperisodan, lupaprosessit ja ilmoitusrumbat ja maksoin kasan maksuja uudelleen. En olisi koskaan voinut ennalta ymmärtää, miten suuri työ siinä kaikessa oli. Tuo kaikki vei kymmeniä työtunteja. Minulla oli onneksi apujoukkoja perheestä ja läheisistä juristiin ja tilitoimistoon, jotka tukivat, opastivat, auttoivat ja neuvoivat.

Toisinaan meihin pieniin mikroyrittäjiin kohdistuva byrokratia ja kaikki kustannukset ovat tuntuneet kohtuuttomilta. Yrittäjyys on kovaa työtä. Se ei ole millään tavalla verrattavissa palkkatyöhön, jota olen aiemmin elämässäni tehnyt. Yrittäjänä minä olen vastuussa kaikesta yrityksen toiminnasta koko ajan. Kannan vastuuta asiakkaiden saamien palvelujen laadusta, kuin myös työntekijöideni hyvinvoinnista. Sairauslomapäiviä en ole pitänyt toistaiseksi yhtäkään, lomaa minimaalisesti. Keskimäärin olen tehnyt töitä viitisenkymmentä tuntia viikossa viimeisen vuoden aikana. Vaikka rakastan työtäni, olen joskus miettinyt, että helpommallakin voisin päästä.

Tälle kesälle olen varannut pari matkaa ja varmistanut, että lepään. Olen oppinut, että lepoaika antaa tilaa uuden ideoinnille, inspiraatiolle ja palautumiselle. Jotta jaksaa huolehtia muista, on huolehdittava itsestään. Olen oppinut myös jakamaan vastuuta ihanille työntekijöilleni.

Yksinäisyydestä

On ollut välillä sydäntäsärkevää huomata, miten yksinäistä vanhuus Suomessa on. Yksi meidän missioista on tuoda ikäihmisten elämään lisää iloa, virkistystä ja onnellisuutta. Se on minusta terveyden edistämistä parhaimmillaan.

Vaikka kutsumme itseämme hyvinvointivaltioksi ja paljon on hyvin, tässä työssä näkee myös sen, että yhteiskuntamme on eriarvoistunut ja on rakenteellisia asioita, jotka eivät toimi. Lähtökohtaisesti, kun 9-kymppinen vanhus tilaa aikaa lääkäriin, hänen pitäisi sinne päästä. Yhteiskunnan arvo mitataan siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan. Yksi osa asiakaskuntaamme ovat omaishoitajat, jotka ovat jatkuvasti kovan kuormituksen alaisia ja pitävät huolta lähimmäisestään hyvin pienellä korvauksella. Toivoisin, että yhteiskuntamme pystyisi tarjoamaan entistä enemmän apua ja tukea kaikille sitä tarvitseville. Kaikki eivät jaksa taistella oikeuksistaan tai etsiä palveluja.

Yhteistyön arvokkuudesta

Parin vuoden aikana olen saanut yrittäjyyteni kautta tutustua kymmeniin uusiin ihmisiin. Se on ollut valtavan hienoa. Paitsi että olemme saaneet aivan ihania asiakkaita, myös monen asiakkaan omaiset ovat tulleet meille tutuiksi ja läheisiksi. Usein asiakkaiden asioita hoidetaan yhdessä paitsi omaisten, myös muiden ammattilaisten kesken, sekä yksityissektorin että kunnallisen puolen toimijoiden. Haluankin tässä lausua vilpittömät kiitokseni kaikille yhteistyötahoille hyvästä ja mutkattomasta yhteistyöstä. Kiitos! <3 Kukaan ei pärjää yksin. Yhteistyössä on voimaa ja se, että on erilaisia näkökulmia asioihin, tuo usein innovatiivisia ratkaisuja helpottamaan ihmisten elämää.

Olen superkiitollinen myös tiimistämme. <3 Jokainen työntekijöistämme ja taustajoukoistamme on tuonut tiimiimme jotain sellaista osaamista, jota muilla ei ole ollut. Jokainen on tuonut myös oman persoonansa, työkokemuksensa ja kehitysideansa esiin rohkeasti. Olen oppinut työntekijöiltäni paljon uutta. Esimiehenä toimiminen on ollut minulle uuden opettelua. Vaikka nykyisessä tittelissäni lukee ”toimitusjohtaja”, käteni ovat edelleen tarvittaessa asiakkaan tiskivedessä siinä missä muillakin. 🙂

Terveydelle Oy:n tiimi. Virpi, Pipsa, Taija, Katja ja Jenni.

Opiskelusta

Olen todennäköisesti ikuinen opiskelija. Tällä hetkellä opiskelen muistihoitajaksi ja olen riemuissani siitä, miten paljon jo muutaman kuukauden opintojen jälkeen olen saanut syvyyttä muistisairaan kohtaamiseen sekä ideoita muistikuntoutukseen. Tämä tulee uudistamaan myös palvelujamme syksyllä merkittävästi.

Edellisissä opinnoissani opiskelin yhteiskunnallisesti vaikuttavan palvelutuotannon kehittämistä. Koen, että se juuri on minun juttuni pähkinänkuoressa: kehittäminen ja uuden ideointi.

Palautteista

Käymme parhaillaan taas läpi kevään asiakaspalautteitamme. Asiakkaiden säännöllinen kuuntelu on työmme ydintä, heitä varten olemme olemassa ja heille palveluja kehitetään. On tärkeää säännöllisesti kysyä asiakkailta, miten meillä sujuu, ja mitä he toivovat jatkossa. Eilen lukemani palaute alkoi näin: ”Kiitos kuluneesta, en tiedä, miten arki olisi ilman teitä onnistunut”. <3

Asiakkailta saatu palaute saa välillä onnenkyyneliin. Siinä tiivistyy se, miksi me tätä työtä teemme ja se, miksi minä yrittäjäksi halusin. Ja aina, kun saamme positiivista palautetta, koen, että olemme onnistuneet. Tiiminä.

Olet lämpimästi tervetullut vappukahveillemme tiistaina 30.4.2019 klo 12-16 uusiin toimitiloihimme osoitteeseen Hämeenkatu 32. Tarjolla simaa ja munkkeja! Juhlistan 2-vuotista yrittäjyyttäni yhdessä yhteistyökumppanini Jalkakeitaan, tiimimme, asiakkaidemme, omaisten ja yhteistyökumppaneiden kesken – tule mukaan ja tuo läheisesikin!

Onnellista kevättä!

Taija

Osa meidän työtä on luopuminen. Se on aina hyvin haikeaa, koska asiakkaat tulevat meille läheisiksi ja tärkeiksi. Myös meistä tulee heille tärkeitä. Yhdessä jaetaan elämän iloja ja suruja. ❤ Jäljelle jää ikävä, kaipaus ja yhteiset muistot. Ja omaisten kauniit sanat ”kiitos kaikesta, olet meille tärkeä”.

Osa asiakkaistamme on kulkenut minun rinnallani ihan alusta lähtien. Siitä asti, kun minulla oli vasta ajatus siitä, mitä tästä kaikesta voisi syntyä. Kun vähän haparoivin askelin lähdin liikkeelle ja otin ensiaskeliani yrittäjänä. Innoissani, kauhuissani, jännittyneenä, opetellen. Osa heistä on elänyt mukanani hyvinkin vahvasti ja olen siitä kiitollinen. Osa on lähettänyt lahjoja lapsilleni jouluna ja pääsiäismunia pääsiäisenä. Myös minä – ja nykyään me kaikki hoitajat- tunnemme asiakkaidemme omaiset hyvin.

Joskus asiakkaalla ei ole omaisia. Eräänä kevättalven iltana sain puhelinsoiton sairaalan päivystyksestä. Eräs asiakkaamme oli joutunut sinne ja pyytänyt sairaanhoitajaa soittamaan meille, koska asiakas oli nimennyt meidät lähiomaisikseen. ❤ Sanoin hoitajalle, että kyllä, me olemme todellakin hänen lähiomaisensa, kiitos, että soitit. Seuraavana päivänä hain hänet kotiin.

Joskus luopuminen tarkoittaa asiakkaan menehtymistä pitkäaikaiseen sairauteen. Silloin se voi olla myös helpotus, kun jäämme ajatukseen siitä, että asiakas siirtyy pois kivuista. Silloin se on usein myös asiakkaan itsensä ja hänen läheistensä toive. Omalta osaltamme pyrimme tekemään kaikkemme, että loppuaika omassa kodissa olisi mahdollisimman onnellista ja helppoa. Olemme olleet mukana pohtimassa viimeisten hetkien hoitoa, neuvomassa, mistä kysyä muistotilaisuuteen paikkaa ja auttamassa valitsemaan hautajaisiin vaatteita ja virsiä.

Kun pitkäaikainen asiakas nukkuu pois, omakin olo on hetken aikaa ontto.

Joskus luopuminen tarkoittaa muuttoa hoivakotiin, kun yksin kotona ei enää pärjää tai kun puoliso menehtyy. Onneksi saamme usein olla apuna myös muuttopuuhissa ja välillä jatkaa kotikäyntejämme hoivakodissa yhteisen mukavan puuhastelun merkeissä. Yhdessä voidaan sisustaa hoivakodin uutta huonetta, tehdä muistijumppaa tai viedä asiakas vaikka läheiseen kahvilaan virkistymään. Toisinaan hoivakodeissa ei ole kovin paljon ylimääräistä aikaa asiakkaan jumppauttamiselle, joten joskus meidän roolimme on käydä kävelyttämässä asiakasta ja arvioida yhdessä muiden ammattilaisten kanssa asiakkaan toimintakykyä tulevaisuutta ajatellen.

Parhaimmillaan vierailut hoivakodissa tuovat asiakkaalle paljon iloa ja hoitajille helpotusta heidän tekemäänsä työhön. Ja meille onnellisuutta siitä, että tuttu ihminen pysyy elämässämme edelleen. Meidän yhteys jatkuu, se vain muuttaa eri osoitteeseen. ❤

Kaunista huhtikuuta!

Taija

Aloitan tammikuussa muistihoitajaopinnot. Olen asiasta superinnoissani, koska idea muistihoitajuudesta on ollut mielessäni jo pari vuotta. Ensin piti kuitenkin saada alta pois edelliset terveysalan johtamisopinnot ja raivata kalenteriin aikaa taas uusien asioiden oppimiseen. Työn ohessa opiskelu on jo vuosia ollut minulle elämäntapa, oma henkireikä ja innostuksen kohde, joka antaa aina lisää energiaa ja iloa arkeen ja syvyyttä omaan työhön. Se antaa myös mahdollisuuden tavata hienoja ihmisiä, vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja oppia puolin ja toisin. Monta ihanaa ystävää on jäänyt mukaan matkalle edellisistä opinahjoista.

Yritykseemme on viime kuukausien aikana tullut runsain mitoin lisää muistisairaita asiakkaita. Nuorimmat heistä ovat työikäisiä, vanhimmat lähempänä sataa ikävuotta. Muistisairaus koskettaa aina voimakkaasti paitsi ihmistä itseään, myös hänen lähipiiriään. Se koskettaa myös meitä hoitajia. Omalla kohdallani muistisairaan kohtaaminen on opettanut rauhallisuutta, hetkessä elämistä, oman terveyden ja toimintakyvyn arvostamista sekä läheisten roolin pohtimista sekä asiakkaiden elämässä että omassa elämässäni. Se on myös lisännyt tiedonhaluani muistisairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä merkittävästi. Hakeuduin muistihoitajakoulutukseen, koska haluan saada lisää konkreettisia työkaluja muistisairaan kanssa toimimiseen, hyvän elämänlaadun ylläpitämiseen ja läheisten tukihenkilönä toimimiseen. Erityisesti minua kiinnostaa opintojen osa-alue, jossa opetellaan käyttämään erilaisia luovia menetelmiä asiakastyössä muistisairaan kanssa.

Jokainen muistisairas on yksilö ja oma persoonansa, joten sen huomioiminen kaikessa hoitotyössä on aina olennaista ja tärkeää. Muistisairaus on diagnoosi, mutta ihminen itsessään on paljon enemmän. Hän on tunteva, tahtova, tietävä ja omanlaisensa kokonaisuus, joka pitäisi aina kohdata inhimillisyydellä ja arvostuksella. Surullista on ollut havaita tilanteita, joissa muistisairas sivuutetaan niin kuin hän ei olisi paikalla.

Muistisairaudet numeroina

Muistiliiton mukaan yli 14.000 ihmistä sairastuu muistisairauksiin vuodessa. Heistä jopa noin 7000 on työikäisiä. Suomessa on kokonaisuudessaan lähes 200.000 muistisairasta ihmistä.

”Mikä on tiistai?”

Muistisairauksia on erilaisia, ja ne ilmenevät hyvinkin eri tavoin. Alzheimerintautia sairastavien asiakkaidemme kanssa puheessa toistuvat usein samat fraasit ja muistot menneiltä vuosilta. Vaikka lähimuisti on heikentynyt, lapsuuden laulut ja tarinat saattavat kertautua yhden kotikäynnin aikana monen monta kertaa. Usein asiakkaalle on iloa tuottavaa muistella yhdessä jotakin laulua tai runoa vaikkapa lapsuusvuosilta. Asiakas saattaa muistaa hyvinkin tarkasti vaikkapa oman äidin käyttämän parfyymin tuoksun tai isän äänenpainon jossain tilanteessa sekä vuosiluvut. Sen sijaan juuri äsken läpikäyty keskustelu saattaa pyyhkiytyä hetkessä pois mielestä, ja se saatetaan käydä useamman kerran uudelleen ja uudelleen.

Muistisairaus voi kuitenkin ilmetä myös niin, että esimerkiksi otsalohkoa vaurioittavissa muistisairauksissa sanat ja niiden merkitykset voivat kadota. Tämä konkretisoitui minulle eräänä työpäivänä, kun selitin asiakkaalle tiistaipäivän lääkkeistä, ja hän kysyi minulta yllättäen, ”mikä se on se tiistai?”

Osassa muistisairauksia sairaudentunto saattaa puuttua muistisairaalta kokonaan, mikä tuo erityisiä haasteita arkeen sekä ihmisen itsensä kannalta, mutta myös läheisten kanssa. Ihminen voi muuttua persoonaltaan voimakkaastikin, mikä voi aiheuttaa myös surua ja suurta hämmennystä läheisissä. Moni tytär on kokenut outona sen, että ennen siisteydestä niin tarkka äiti ei suostukaan enää suihkuun eikä anna imuroida kotona ollenkaan. Myös se, että aiemmin arka ja hiljainen henkilö saattaakin yllättäen muuttua puheiltaan kovin estottomaksi, saattaa herättää hämmennystä.

Muistisairaankin kohdalla on kuitenkin tärkeää tukea hyvinvointia ja normaalia arkielämää niin pitkälle kuin mahdollista. Arjessa pitäisi olla edelleen mahdollisuus asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä ja virkistystä, mutta myös riittävään lepoon.

Miten voit itse ennaltaehkäistä muistisairauksia?

Työikäisen on hyvä muistaa huolehtia omasta aivoterveydestään ja muististaan jo siinä vaiheessa, kun mitään erityisiä ongelmia ei ole havaittavissa. Mainiota aivojumppaa ovat esimerkiksi kaikenlainen jatkokouluttautuminen sekä ristisanatehtävät. Stressi ja jatkuva ylikuormittuminen ovat aivoille rasite. Aivot hyötyvät terveellisestä ravinnosta, sopivasta määrästä mielekästä ja aivoja jumppaavaa tekemistä sekä levon ja itsensä rauhoittamisen muistamisesta. Älä pihistä yöunista! Myös liikunta on tärkeä osa hyvinvointia ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Jos kärsii esim. unettomuudesta, jatkuvasta työstressistä, korkeasta verenpaineesta tai pätkivästä muistista, kannattaa miettiä, mitä omassa elämässä voisi muuttaa, jotta kokonaisuuden saisi parempaan tasapainoon.

Jatkuva ylikuormitus aivoissa on sekin riski niin muistisairauksille kuin monille muillekin sairauksille.

Moni ihminen kuormittuu huomaamattaan siitä, että arkemme on niin täynnä ärsykkeitä. Olen itse hyvin herkkä tälle asialle, joten hakeudun mahdollisimman usein metsään lenkille koirani kanssa, käytän sosiaalista mediaa vain 2-3 päivänä viikossa, vältän suuria ja ruuhkaisia kauppoja ja huolehdin, että jokaiseen viikkoon mahtuu kiirepäivien vastapainoksi myös sellaisia päiviä, jolloin saan tehdä asioita rauhallisemmin, hitaammin, hiljaisuudessa. On paitsi toista kunnioittavaa, myös itseä rauhoittavaa pyrkiä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Oma hyvinvointi on edellytys sille, että jaksaa työkseen huolehtia muista. Levännyt mieli palkitsee, sillä työnteko sujuu oikeassa vireystilassa iloisissa ja aikaansaavissa merkeissä. Välillä kaikessa innostuksessaan on vaikeaa muistaa rajata itselleen tarpeeksi lomaa. Vuodenvaihteessa piipahdin kuitenkin muutaman päivän lomalla Puolassa, jossa sain ihailla muun muassa kaunista Itämerta joutsenineen.

dav

Pidetään huolta niin muististamme kuin itsestämme ja läheisistämme ylipäätään. Onnellista ja elämyksellistä alkanutta vuotta Sinulle!

Taija

Lähteet: Muistiliitto (2019)