Artikkelit

Kartoituskäynnit ovat minusta aina ihania. Koskaan ei tiedä, kuka oven tulee avaamaan ja millaisia tarinoita jutellessa paljastuu. Myös koti kertoo aina jotain asukkaastaan. Yksi työmme kiehtovia puolia onkin se, että saamme koko ajan tavata erilaisia ihmisiä tarinoineen ja mitä erilaisimmissa kodeissa. Nyt alkusyksystä on tehty taas runsain mitoin uusia kartoituskäyntejä ja tutustuttu.

Tulisitko arjen kaveriksi?

Viime aikoina olen huomannut selkeän ilmiön siinä, että yhä useammin meiltä toivotaan iäkkäälle asiakkaalle paitsi terveydenhoidollisia palveluita ja hoiva- ja kotipalveluita, myös tietynlaista ”arjen kaveruutta”. Virkistystä, piristystä, juttuseuraa, ihmistä, jolle kertoa arjen huolet ja ilot. Ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita luottamuksellisesti. Ihmistä, joka käy säännöllisesti kurkkaamassa, että kaikki on hyvin ja auttaa, jos ei ole.

Liian usein iäkkään ihmisen elämä kaventuu neljän seinän sisään, kun läheisiä ihmisiä ei arjessa ole, ja kynnys lähteä yksin liikkeelle on kasvanut liian suureksi. Minusta on sietämätöntä, miten paljon maailmassa on yksinäisyyttä! Myös omaishoitajien elämä voi tahtomattaan kaventua kodin neliöihin, koska irrottautuminen on vaikeaa ja voimavarat rajalliset. Myös omaishoitajilla on usein kova tarve purkaa tunteitaan, kun siihen tulee sopiva hetki. Toivoisin, että yhteiskunta tukisi heitä entistä enemmän.

Sinun arkesi on toisen elämys

Tässä työssä olen havahtunut viimeksi tänään ja eilen siihen, kuinka asiat, jotka ovat minulle ja monelle muulle osa tavallista arkielämää, voivat olla asiakkaalle ihania, poikkeuksellisia elämyksiä. Esimerkiksi ystävien tapaaminen, reissut kahvilaan tai puistoon, kauppaan tai kirjastoon sekä vaikka kävelylenkkeily luonnossa. Kaikki sinänsä tavallisia asioita, jotka kuitenkin ovat elämässä hirmu tärkeitä, pieniä henkistä hyvinvointia ja mielen virkeyttä ylläpitäviä asioita.

Tänään kävin esimerkiksi mukavalla kahvilareissulla erään 95-vuotiaan asiakasrouvan kanssa. Hän oli odottanut reissua innokkaasti ja oli kiva huomata, miten hymy nousi huulille jo siinä vaiheessa, kun menin häntä hakemaan. Kahvittelimme paikassa, jonne hän ei ollut vuosiin päässyt käymään. Hän ihmetteli keskustan parkkihallien suuruutta ja nautti höyryävästä kahvista ja makeasta pullasta muistellen aikojaan Aseman koulussa 30-40-luvuilla.

Eilen kävimme kotikäynnillä Virpin kanssa asiakkaalla, joka ei ollut monen viikon takaisen kaatumisensa jälkeen uskaltanut enää lähteä ulkoilemaan yksin, vaan oli ollut varmuudeksi vain sisätiloissa. Ihan ensimmäisenä tartuimme rouvasta ja rollaattorista kiinni ja lähdimme ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Ihana iltapäivä. Kaikille  mieleenpainuva. <3

Asiakkaiksemme saapui hiljattain myös pari leskirouvaa, jotka opettelevat kymmenien yhteisten vuosien jälkeen elämää yksin. On outoa opetella elämään arkea itsekseen, kun sen on koko elämänsä jakanut toisen kanssa. Vaikka meidät usein palkataan esimerkiksi jakamaan lääkkeitä, auttamaan kauppa-asioinnissa tai suihkuttamisessa, sosiaalisen työn merkitys toiminnassamme korostuu yhä suuremmin ja suuremmin, kun asiakkaan kanssa tutustutaan.

Katso, kuuntele, kosketa

Meistä tulee usein nopeasti tärkeitä kontakteja asiakkaillemme. Moni saattaa odottaa käyntiämme monta päivää, jos juttukaveria ei muuten omasta arjesta enää löydy. Osalla ei ole omaisia lainkaan, jolloin voimme todella olla ainoita ihmisiä, jotka koskaan käyvät kylässä. Keskustelun tarve on monella erittäin suuri ja sen vuoksi merkittävä osa työtämme on kuunteleminen. Iloisina hetkinä, kaipauksen hetkinä, muistelujen hetkinä. Me olemme läsnä ja  kuuntelemme.  Tiedämme asioita, joita ei ole koskaan kerrottu kenellekään. Kipukohtia, syviä arpia ja kaipausta. Onnenhetkiä, ilonpilkahduksia ja kyyneleet silmiin tuovia lapsuusmuistoja.

Työssä on tärkeää myös kosketus. Se, että joku joskus hieroo jalkoja, koskettaa kämmenselkää tai halaa, voi olla hyvin merkityksellistä asiakkaalle.

Tämän kaltainen työ vaatii henkistä hyvinvointia myös työntekijältä. Se, että jaksaa ottaa vastaan asiakkaan eri tunnetilat ja olla sataprosenttisesti läsnä tunnista ja päivästä toiseen, edellyttää sitä, että vastapainoksi muistaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja että asioita pääsee purkamaan myös työyhteisössä.

Se laittaa usein myös pohtimaan omaa ikääntymistään ja omia läheisiään. Minne minä itse olen menossa, mihin yhteiskuntamme on menossa, millaista oma vanhuuteni tulee olemaan? Kuka minusta huolehtii, kun en itse enää jaksa? Muistanko itse huolehtia riittävästi omista ikääntyvistä läheisistäni – ja myös itsestäni?

Näihin ajatuksiin, pohdittavaksi sinullekin.

Kaunista syyskuuta!

Taija

 

 

 

 

 

Ihana päivä Riihimäellä Ikääntyvien messuilla tänään! Verkostoitumista, aitoja keskusteluja, virkistäviä ideoita, mainioita ihmisiä ja paljon muuta! Tapasin arvokasta työtä tekeviä ammattilaisia sekä vapaaehtoisia niin kuntasektorilta kuin erilaisista yhdistyksistäkin, joiden kanssa kaavailtiin yhteistyötä. Ennen kaikkea sain jutella messujen kohderyhmäläisten eli ikääntyvien ihmisten sekä heidän läheistensä kanssa heidän toiveistaan hyvään ikääntymiseen, kotiin tuotaviin palveluihin ja ylipäänsä elämään liittyen. Mielelläni olisin käynyt kiertämässä koko messualueen ja tutustunut ihan kaikkiin palveluntarjoajiin, mutta aika vierähti liian nopeasti!

 

Verkostoitumista iloisten yhdistystyöläisten kanssa! Kuvassa vasemmalta Ritva Peltola sekä oikealta Maija-Liisa Alakangas Riihimäen seudun hengitysyhdistyksestä sekä keskellä Esko Alakangas Riihimäen seudun diabeetikoista.

”Mitä toivot hyvältä ikääntymiseltä?”

Tämä oli minun kysymykseni messuyleisölle tänään, ja päivän aikana sain messuille tuomani taulun täyteen vastauksia. Ikähmisten toiveissa korostuivat jälleen kerran elämän ihanat, tärkeät perusasiat:

Toivottiin terveyttä ja mahdollisuutta asua omassa kodissa pitkään.

Haaveiltiin siitä, että läheiset olisivat läsnä elämässä.

Toive oli, että saisi elää oman näköistä arkea huolettomasti.

Toiveiksi nousivat myös yhteisöllinen asuminen ja hyvien palvelujen saatavuus.

Haluttiin mahdollisuus virkistyä ja löytää iloa päiviin vielä vanhanakin. 

 

Kovin inhimillisiä ja tärkeitä asioita mielestäni kaikki. Ihanaa, että myös Hyrian nuoret lähihoitajaopiskelijat osallistuivat keskusteluun ja toivat esiin ajatuksiaan.

”Mikä se sellainen kotiterveydenhoito on?”

Tähän kysymykseen saimme vastailla tänään varmasti kymmeniä kertoja! 😊 Oli ilahduttavaa huomata, että yrityksen erilainen nimi herätti kiinnostusta ja keskustelua. Avasin käsitettä kotiterveydenhoito näin: Tuomme kotiin paitsi kotisairaanhoito-, hoiva- ja kotipalveluja tukipalveluineen, myös terveyttä edistäviä palveluita. Teemme kotona ikäihmisten terveystarkastuksia ja annamme terveysneuvontaa liittyen ravitsemukseen, liikuntaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Suoritamme kotona rokotuksia ja valmistamme yhdessä terveellistä kotiruokaa. Lähdemme ulos harrastamaan terveyttä ylläpitävää liikuntaa mahdollisuuksien sallimissa rajoissa. Vaikka ihmisellä olisi sairauksia, haluamme silti edistää terveyttä ja hyvinvointia. Uskomme siihen, että mielenterveyttä tukemalla ja virikkeitä ja sisältöä päiviin lisäämällä voidaan tukea hyvää oloa ja jaksamista. Ilon ja luovuuden kautta! Vanhana ja sairaanakin on tärkeää saada säilyttää oma identiteetti ja itselle rakkaat asiat sekä mielihyvää tuottavat jutut elämässä. Sitä kaikkea tarkoittaa kotiterveydenhoito. Ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä jokaisen yksilölliset toiveet ja mahdollisuudet huomioiden.

”Mikä on sinun tarinasi ja mistä sait idean lähteä yrittäjäksi?”

Olen 35-vuotias ruuhkavuosia elävä, elämänmyönteinen idealisti, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, seksuaalineuvoja, kahden lapsen äiti, kolmen kummitäti, terveysalan johtamisen jatko-opiskelija, tytär, lapsenlapsi, sisko, vapaaehtoistyöläinen, innokas verkostoituja ja ikuinen maailmanparantaja. Elämänmyönteisyys on suuri voimavarani ja haluan jakaa sitä myös asiakkailleni. Olen tehnyt työtä vuosia terveyden edistämisen parissa, se on kantava ideologiani hoitotyössä. Olen myös inhimillinen ihminen toiselle ihmiselle ja arvostan aitoja, kiireettömiä ja syvällisiä kohtaamisia arjen hetkissä. Miten voisin olla avuksi juuri Sinulle? Yrittäjyys on minulla verissä ja innoittajia siihen löytyy lähipiiristäni. Ajatus omasta yrityksestä muhi mielessäni pitkään ja on vaatinut kovaa työtä ja sitkeyttä, mutta joka aamu herään tekemään töitä sen eteen, mihin uskon. 

 

Suoritimme messuilla kahden tunnin kotikäyntilahjakortin arvonnan, jonka voitti Sisko Kuusela. Onnettarena toimi Riihimäen seudun hengitysyhdistyksen Maija-Liisa Alakangas. Onnittelemme voittajaa!

 

Myös Riihimäen kaupunginvaltuutettu, kaupungin hallituksen jäsen Tommi Räty piipahti kuulemaan palveluistamme ja keskustelemaan kanssamme hyvän ikääntymisen toiveista. Kiitos Tommille hyvästä keskustelusta ja tsemppauksesta.

Sydämellinen kiitos kaikille messupisteellämme poikenneille ihmisille mukavasta päivästä! 

Ihanaa vanhustenviikkoa, kuulemisiin!

Taija